Pitsireunuksella

 Kasvihuoneen kolme jakkaranpäällistä olivat kirpulta osatessani kaikki erivärisiä, jakkaratkin on ostettu eri aikaa, mikä mistäkin. Ihan jees, mutta silti liian kirjavat minun makuuni.
Aloitin viime kesänä virkkaamaan näille päällisiä, se vaan kesti ja kesti valmistua. Lopulta kerä keskeneräisen työn kanssa jäi lojumaan omia aikojaan milloin mihinkin.

Edellisen kässyn valmistuttua minulla ei ollut mitään tekemistä, jotain kuitenkin piti saada nyppiä. Joten keräsin itseni ja keskeneräisen työn ja aloitin taas virkkaamaan.
Kolme piti saada tehtyä. Lanka oli kamalaa virkata. Jäykkää, painavaa ja nihkeetä. Olen ostanut langan joskus vuosia sitten Anttilasta, halvalla, ja virkannut yhden kassin hampaat irvessä.

Jakkaroiden uudet päälliset valmistuivat pienin pitsireunoin ilman minkäänlaista mittaamista ja ähellystä. Valmiisiin päällisiin pujottelin kuminauhan pitsireunaan, jos ja kun päälliset pitää pestä, ne saa helposti nakattua pyykkikoneeseen.

Jääköön sitten vaikka ensi kesään istuimien pehmustaminen, jos omat pehmusteet ei riitä =)

Rönsyävä kaunotar, eli amppelitomaatti jatkaa kasvuaan. Ruukku on peittääntynyt niinkin hyvin, että kastelukannulla joutuu tekemään työtä jotakuinkin sinne suuntaan, missä kasteluväliä voisi luulla olevan.
Nostimme suuren sinkkiastian jakkaran päälle, jolloin rönsyt pääsevät vapaasti kasvamaan joka suuntaan.
Kypsiä tomaatteja tuskin näet, ne menee joka kerta kuvaajan suuhun.
Oi nams!