Takapihan puustoa

 Joskus tulee sellainen mielikuva, että eihän meidän pihassa ole paljon puita. Miten lienee kehkeytynyt tuollainen ajatus? Ehkä siksi, että minä en nykyään aja nurmikkoa liiemmin. Siinä työssä kyllä huomaa mutkittelevansa aika tavalla, juurikin näiden puiden vuoksi.

 Ajatus kuvata pihan puusto tuli metsäkuusentaimista, joita miäs kävi nakottamassa metsiin viisi laatikollista. Pyysin saada pihanurmelle viisi tainta, jotka sitten istutimme takapihan reunamille, lähelle peltoa.
Siinä harpottiin, mitattiin ja laskettiin. Jaettiin ja huomioitiin pihan ehdottomasti kaunein puu, tuuhea mänty.
Talomme olemme rakentaneet vanhalle laidunpohjalle, jossa vuosikymmenien ajan lehmät laidunsivat, omatkin, ja kalusivat männystä juurikin näin kauniin.

 Pihamaan kokoa emme ole koskaan mitanneet, mutta se kertonee koosta jotain, kun ajaa tuupattavalla koneella nurtsia neljättä tuntia yhtä menoo, tankkaa välillä koneen ja kuskin,  on siivonnut joka puskan alusen ja kukkamaan reunankin.

 Kukat kuvasin luhdin vierustalta.
Luhdin takaa jätin kuvaamatta terijoensalavista toisen, joidenka taimet istutettiin viime kesänä. 

 Pidän vaahteran lehtevästä olemuksesta, kauniista sävystä ja syksyn ruskasta. 
Luhdin läheisyydessä on kaksi vaahteraa, en muista lajiketta. Lähinnä rakennusta oleva kituu huonossa savimaassa, kasvaa, mutta on puolet kaveriaan pienempi.

 Pitkään halamoin pylväshaapoja, joiden ylväs ja kapea pystykasvusto miellytti. Muutama vuosi sitten istutetut puut, kolme kappaletta, kuvaavat kolmea lastamme. 
Haavan lehtien kahina iltatuulessa on rauhoittava.

 Pylväshaapojen takana pilkistelee muutama kuusi, joista ensinnä vastaan tulee tämä pieni.

 Olen saanut tämän kuusen nuorimmaiselta lapseltamme äitienpäivälahjaksi pojan alakouluvuosina, 4 H iltapäiväryhmästä. Taimi oli pieni, n. 10 cm saviruukussa. Monta vuotta kesti ennen kuin kuusessa näkyi minkäänlaista kasvua, mutta nyt se on jo hyvän kasvun vaiheessa. Juurtunut ja elinvoimainen.

 Siperian lehtikuusen ostin itse, siitä olen aikoinaan kirjoittanut pätkän muistiin. Tykkään kuusen kasvutavasta, rento ja kaunis oksiltaan.
Vielä olisi haaveissani ostaa surukuusi, jolla on myös erikoisen kaunis kasvutapa.

Lehtikuusen takaa pilkistää huvimaja, jonka vieressä on muutama vaahtera lisää. Yksi pitää kaataa pois, siitä on loppunut virta.
Vielä pari omenapuuta mahtuu suuren männyt ja pihlajan väliin. 
Takapihan puukierros päättyykin juuri tähän riippapihlajaan, joka näkyy usein pihakuvissani kukkamaiden taustalla.

Ei näitä puita vielä liikaa ole, kaikki melko huoltovapaitakin. Mäntyjen alta haravoin kuivat kävyt keväisin, pihlajasta katkon liian pitkät oksat kuinka sattuu ja lehtien haravoinnin jätän lähes aina väliin. Tuuli hoitaa lehtien kuljetuksen syksyisin ja loput saavat jäädä humukseksi uutta kasvukautta varten.