7.9.2013

 Hääjuhlan kuvasaldo on valtaisa...

 Morsian, kaasot ja morsiusneito valmiina kuvauksiin ja sieltä kirkkoon.

 Sulhanen, bestman ja sulhaspoika valmiina,

 samoin tytöt.

 Jännitystä ilmassa.

 Kaunis morsian isän taluttamana.

 Ennen alttaria nuoripari sytyttää kynttilän heille, jotka ovat jo poisnukkuneet.

 Vihkiminen tapahtui Ylöjärven kirkossa.

 Kaaso luki raamatun tekstin.

 Juhlallisen vihkimisen jälkeen morsiamen hameenhelmat järjesteltiin kuljettavaan kuntoon.

 Tuore vihkipari kauniissa syysauringossa.

 Saimme pienet saippuakuplapullot kirkon eteisessä, joista jokainen puhalteli pieniä palloja.

 Nuoret sulhaspojat

 Hääauton kuskina oli naapurimme,  joka kuljetti vuoden -53 Volvo 444.

 Takaluukun päällä ei lukennut vastanaineet, jus married, vaan GAME OVER.

 Kuvasin matkalla juhlapaikalle kauniin kukkavieheen, jonka sain ranteeseni, kuten morsiamen lähimmät naisetkin.

 Pojat ohjasivat autoparkkia.

 =)

 Autokuski, Esko.

 Onnittelujen jälkeen morsiamen isän puhe ja häämalja.

 Pätevät!

 Nuorimmaisemme

 Tiian pikkuveli ja perhe.

 Sulhasen isän puhe, johon mukaan kuului jonkin verran rekvisiittaa.

 Sisarukset.

 ???

 Hääkakun leikkaaminen on aina suorite, kumpi polkaisee ensin, pysyykö kakku pystyssä tai sen päällikoriste?

 Näyttävä ja maittava hyytelökakku.

 Pieni ja merkittävä yksityiskohta Tiian morsiuskimpussa oli  edesmenneen äidin kuva kauniissa medaljongissa.

 Pieniä kivoja yksityiskohtia parin asuissa, tässä Tiian kengänpohjat.
Samin kengissä näkyi alttarilla TJ 0.

  Häätanssina oli kaunis ja koskettava Johanna Kurkelan Rakkauslaulu

 LOVE

 Ei viikonloppua ilman aseita.

 Pikkuveljet tekemässä ryöstöä, jossa kohteena Tiia.

 Jäljelle jäi vain savu...

 Tanssisalin pöydille oli katettu kaunis karkkipuffetti, iltapala, sekä juomatarjoilut.

 Samassa tilassa oli myös nuorten vanhempien hääkuvat, sekä Samin itse askartelema kosintasormus.

 Samaten kiva vieraskirja, johon jokainen vieras painoi oman sormenjälkensa joko punaisella tai vihreällä leimasimella ja kirjoitti oman nimensä.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää.