Ei oltu...

...Mannisa kalasa,
saappat jalasa.
Korasa matalasa,
mato-onki hukasa.

Vaan Jämillä, Jämin Joulukylässä, jossa syötiin joulupuuroa koran hämyssä =)

 Eilen illalla olin kahden vaiheilla, lähteäkkö Jämille vaiko Leineperin Ruukille?
Jälkimmäiseen olen kinunnut päästä jo monta vuotta ja nyt kun pojan kiakkopelitkään ei ollut esteenä, halusin Jämille. Nainen!

 Käppäilimme miähen kanssa ylös näköalatornille hyytävässä tuulessa.
 Esteetöntä näkymää on silmänkantamattomiin ja raitista ilmaa ihan riittävästi.

 Reilun sadan portaan ylös menossa ei ollut liiemmin vaikeuksia, alastulossa kylläkin. Havaittavissa jonkinlaista liukkautta jokaisella askelmalla.
Miäs jätti puumerkkinsä ylhäältä löytyneeseen lokikirjaan, jonka jätti sitten seuraaville löydettäväksi.

 Alhaalla Areenalla kävi koha kuhina ja siellähän mekin kävimme.

 Pihapiirissä oli laavu, jonne oli laitettu jouluseimi.

 Myyjiä oli paikalla runsaasti, muutama tuttukin.

 Rukin kanssa hääräsi miniän kummitäti, jonka luvalla sain laittaa kuvat näkyviin.

 Niittymäen tila Parkannossa tuottaa Kainuun harmaata, ahvenanmaanlampaan risteyksiä sekä Suomen lampaan villaa....
 Tarjan kehräyksiä, värjättyjä villoja ja villasta tehtyjä tuotteita oli myynnissä viikonlopun tapahtumassa. Bongaa sinäkin Niittymäen elämää.