Pienin askelin kohti joulua

 Syksyinen kuisti on ollut sinällään monta kuukautta. Helppohoitoisuus on päivän sana ja sillä hyvä.

 Syksyn hääjuhlien istutukset ovat olleet niillä sijoillaan, mihin 8.9. laitettiin. Santolina on ihanan sävyinen syyspimeillä.
Olisko ollut syksyn toinen tai kolmas myrsky, tais olla toinen, kun tuuli antoi kyytiä kuivurinmäessä kituvalle suurelle pihlajalle. Puu oli mennyt poikki juurikin ikävästi lahonneesta kohdasta ja siitä innostuneena pyysin saada pari oksaa omaan käyttööni.
Lue, miäs hakemaan komeita karahkoita.

 Oksa  "istutettiin" kirppulöytööni, sinkkiseen pulloon ja näin oksa sai valkoiset enkulat ja muutaman muoviprisman kera kärpässienten kantaakseen.

 Pikkuisen teki tiukkaa tunkea kynttilälyhty pönäkästi yhteen harukseen, mutta onnistuneesti sekin meni kerrasta ja jäi ihan suoraan.

 Sisääntulo alkaa olla melkein valmiina. Samoin eteinen. Liinat on suorittu, koristeet aseteltu,

 kukat ostettu oman mieltymyksen mukaan valkoisina.

 Aina pitää olla jokin neule saatavilla, ettei olis koskaan jouten. Etsimällä etsin lankajemmoistani seiskaa, eikä sitä siinä ollut ottaa, kun puikot olisi jo suihkinut vauhdilla uutta mallia. Joten päädyin sitten neulomaan ihan perussukkaa, lankana Nalle Color, vanhaa varastoani. Lanka maalaa melkosta sik sakkia, ei ihan suosikkini.
Ajan kanssa löytyi ne seiskatkin, joista sitten myöhemmin lisää.