keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Se hetki

 Aurinko nousi korkealle ja valaisi keittiön.
 Nostin viimeisen jaloritarinkukan upean ja ylvään kukinnon auringon syleilyyn.
 Kuinka kauniilta se näyttääkään. Pimeän tammikuun ajan kukinto puski pitkää varttaan.
 Juuri oikeaan aikaan kukinto on upeimmillaan.
 Keitin puuron ja teen. Kauaa ei mennyt, kun aurinko käänsi kasvonsa toisaalle.
Se hetki oli kaunis.

4 kommenttia:

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Auringonvalon ihmeellinen voima!

TeSa kirjoitti...

Kyllä. Hetki näiden kuvien jälkeen aurinko meni pilven taa ja iltapäivän satoi kevyttä pakkaslunta.

mate kirjoitti...

Juu tänään se aurinko paistoi niin, että ihan häikäisi autolla ajaessa☺
Eipä ihme jos kukatkin aukkeevat ☺

TeSa kirjoitti...

Positiivisia onkelmia =D