sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Rosvoa

Pihalle kaivettu maakuoppa antoi vihiä mitä tuleman pitää.
Viikko sitten tehtiin ensimmäinen koepaisto, kun maakuoppaan laitettiin ensimmäiset tulet aikaisin aamulla. Samalla valkialla päästiin paistamaan nuotiokäivärät, ihan vain ensiavuksi suurempaan nälkään.
Kyllä vaan nuotiossa mustuneet on paljon parempia, kuin kaasulla kärvennetyt.
Kunnon hiilloksen päälle nostettiin porsaan niskaa ja juureksia. Uudet puut ja kipinävahtia. Oli kyllä hyvä tehdä esipaistos, jotta saatiin hiukan tuntumaa paistolämpöön, sekä aikaan. Oli parannettavaa, mutta nälkä meni.
 Tänä viikonloppuna pidettiin toistamiseen syyskuun grilli-ilta, jolloin saimme kaikki lapset perheineen paikalle.
 Iltapäivän vesisade ei ollut mitenkään häiritsevä tekijä. Pilvet katosivat jonnekin kaukaisuuteen, jäljelle jäi pimenevä ilta sumuineen. Kannoimme tyynyjä istuimille ja vilttejä viluisille.
Miäs oli virittänyt valosarjat viikolla terassin kattoon ja naisissa lisäilimme kynttilöitä.
 Soittopelit tahditti ruokailua, kun veljekset päättivät musiikista.
Perhepiiriimme on hiipinyt uusi harrastus, frisbeegolf, jota miähet kävivät heittelemässä päivänvalolla.
Lähialueen puistoissa on monta rataosuutta joista on valikoituneet ne parhaat useamman kerran viikossa käytäviksi.
 Iltapäivällä jaettiin ensimmäiset saunavuorot halukkaille. Kaikki taisivat viihtyä lauteilla hetken aikaa. Toiset hiukan kauemmin.

 Piha kietoutui paksuun, mystiseen sumuun. Villapeitteillä oli käyttöä varsinkin saunan jälkeen.
 Nuorimmainen liittyi joukkoomme tyttöystävänsä kanssa. Ainoastaan Venla puuttui joukosta, neito nukutettiin yöunille ennen ruokailun alkua.
 Kattauksessa käytimme tekemiäni suuria keramiikkalautasia.
 Teimme suuren astiallisen italiansalaattia ja paistoimme lohkoperunoita. Grillissä lämpeni maissit ja herkuttelimme murealla rosvopaistilla.
Jälkiruuaksi halukkaat saivat jäätelöä. 
 Kun kaikki oli häslätty, keskityttiin itse asiaan. Syömiseen. Ja kyllä me syötiinkin.
 Ilta pimeni nopeasti yöksi ja porukka hajaantui unten maille, humun perhe kotiinsa.
 Kuvailin vielä muutaman otoksen, kuinka kaunis syyskuinen ilta onkaan kynttilöiden valossa.
 

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Ihania kuvia! Meillä on miehet niin laiskoja, etteivät järjestäisi kanssani tuollaista tilaisuutta, mutta ehkä joskus tulevat miniät saavat muutosta heissäkin aikaan. Olisi ihanaa syödä ulkona ja nauttia viilenevästä illasta.

TeSa kirjoitti...

Kiitos Sari

Parasta näissä hetkissä on yhteinen tekeminen ja oleminen. Kukaan ei joudu yksin raatamaan.