Ensinnä paloi cd-asema iloisilla liekeillä. Onneksi neljän nenät reagoivat ennen palohälyttimiä.
Illalla töistä palattuani ajoin hirvikolarin.
Peltiä se vaan on.
Takaluukun lasikuorma pysyi omalla paikallaan äkkijarrutuksessa. Hyvä niin. Tätä olen aina pelännyt.
Töistä lähteissäni avasin vielä takaoven ja käänsin työkalulootani toiseen asentoon, jos joudun tekemään äkkijarrun.
Mikä lie etiäinen. Työkalut pysyivät paikoillaan.
Ja minä ehdin illan aikana haastattelemaan poliisit, vai miten sen piti mennä?
6 kommenttia:
Onneksi oli onnea matkassa, minä myös pelkään tuon 25 km ajaa
töihin, pari kertaa yli 10 vuoden aikana on nähty hirvi tiellä.
Nyt alkanut hirvenmehtuu on lisännyt tätä pelkoa vielä.
Voi ei, no peltiähän saa aina uutta, onneksi ei käynyt pahemmin. Eikä tulipalokaan sentään syttynyt. Onpahan ollut melkoinen päivä :( Täällä kanssa noita isoja koikkalaisia liikkuu ja mua pelottaa ne myös, peurakolari ei olis niin paha, mutta jos iso uroshirvi tulee auton konepellille, niin siinä tulee sit pahaa jälkeä. Sulla oli kuitenkin onni matkassa :)
Totta puhut, että peltiä se vaan on. Onneksi olet itse hengissä ja kunnossa! Vaikka kyllähän se peltikin aina harmittaa. Hiukan oli huono-onninen päivä kun oli vielä tuo pieni palokin. Toivottavasti jatko menee paremmin!
Hyvänen aika,onneksi ei sinulle käynyt mitään!! Peltiä se auto on,mutta harmittaahan se aina silti.
Onni onnettomuudessa. Auton saa aina korjattua, vaikka harmittaahan se kun mokomat särkevät auton. Meillä oli parisen viikkoa sitten vähältä piti tilanne. Nähtiin kyllä kun edessäpäin hirvi ylitti tien, mutta niitä tulikin pian kaksi perässä. Sydän heitti pari ylimääräistä volttia.
Onpahan ollut koettelemuksia . Suojelusenkeli ollut onneksi valveilla.
Lähetä kommentti