Milja

 Saimme viettää tänään jälleen yhden ikimuistoisen päivän, kun nuorin lapsen lapsemme vietti nimiäispäiväänsä.

 Juuri kahden kuukauden iän saavuttanut tyttönen sai kauniin juhlapäivän omassa kodissaan.

 Askartelin lahjapussukkaan kortin, johon kopioin yhden kauneimmista runoista. 
Hannele Huovin , TAHTOISIN TEHDÄ PUUTARHAN.

Tahtoisin tehdä puutarhan Sinulle vartavasten. Sillä se on tarkoitettu iloksi pienten lasten.  

Koivut loihtisin prinsessoiksi, kuuset hyviksi haltijoiksi. Ja sellaisia kukkia jotka tuutivat keijukaislapsia minä kylväisin puiden alle. Niissä puissa kasvaisi satuja ja hauskoja tarinoita niissä olisi ilon marjoja ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia minä vielä jostain saisin, niin polkusi varret aivan täyteen niitä istuttaisin.

Sen puutarhan portin lukitsisin ja avaimet käteesi toisin. Kunpa ne suojelusenkelit minä Sinulle antaa voisin!

– Hannele Huovi –

 Menimme miähen kanssa ajoissa juhlapaikalle, jotta saatoimme auttaa viime hetken valmisteluissa.

 Miniä oli valmistellut leivonnaiset hyvissä ajoin, niin ajoissa kuin jotain voi valmiiksi tehdä.

 Ystävättären kanssa edellisenä iltana oli mennyt myöhään viimeistelyssä, miästen siirrettyä telkkua terassille kiakkopelin vuoksi.

 Minä lupauduin leipomaan suolaisen piirakan, feta-pinaatti, sekä jauhelijapasteijat. Tytär teki mokkapalat.

Seinää koristi kahden kuukauden kuvasarjat

 pyykkinarulle ripustettuna.

 Kauniita yksityiskohtia oli kaikkialla.

 Apukäsiä tarvittiin syötöissä ja hyssyttelyssä.

 Nimiäistilaisuuden alussa Sami toivotti meidät tervetulleiksi ja Tiia luki kauniin runon.

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti. Tein ja söin lämpimiä aterioita. Minulla oli tahriintumattomat vaatteet. Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti. Nukuin niin myöhään kuin halusin, enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan. Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti. Siivosin kotini joka päivä. En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja. Ennen kuin minusta tuli äiti, en tullut ajatelleeksi, olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät. En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti. Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu, kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty eikä nipistelty pienillä sormilla.

 Ennen kuin minusta tuli äiti. Minulla oli täydellinen mielenhallinta, -ajatuksieni ja vartaloni hallinta. Nukuin koko yön. En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia. En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt. En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä. En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä. En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua. En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon. En koskaan ollut tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon. En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

 Ennen kuin minusta tuli äiti. En tiennyt miltä tuntuu kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella. En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa. En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä. En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

 Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa. En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä iloa rakkautta sydänsärkyä ihmetystä tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee. En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

                                              Ennen kuin minusta tuli äiti.

 Sami kertoi tyttären nimen, josta oli tehty kehystetty taulu.

 Milja Laila Mariel

Yhteiseksi lauluksi oli valittu Ihme ja kumma.

 Perhe ja haltijakummit

 Kauniin kakun teki Tiian enon vaimo.

 Saimme nähdä tämän luomuksen kuultuamme tytön nimen.

Minä otin paikan keittiön puolelta, Samin hoitaessa kahvitarjoilun.

 Ilma oli lämmin, jopa helteinen. Takapihan terassi oli käytössä juhlan toisena olohuoneena.

 Venla nautti kävelystä, kun joku vain lähti kävelyttämään.

 Santeri ja Sole-Riina.

 Yksi tyttö lisää, sisar.

Tyttären perhe

 Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa.