skip to main |
skip to sidebar
Pionihulluutta
Pionien kukinta on tänä vuonna ajoittunut kesä-heinäkuun vaihteeseen, eli kaksi viikkoa normaalia aikaisemmaksi.
Eipä ole vaikea arvata, onko silloin pouta. Noup!
Rankat sateet ovat painaneet pionien kukinnot nöyräksi. Niin nöyräksi, että pahaa tekee.
Ne vähäiset mitä tänä vuonna kukkii, ovat hiukan aiempia vuosia pienempiä.
Osassa juurakoita ei ole kuin muutama kukkavarsi, mutta on sentään hengissä. Nuorin lohdutti, että ensi kesänä sitten kukkii paremmin.
Toivottavasti.
Talven tuhoamia kukkien juurakoita on kaivettu pois useampi. Eniten näistä juurakoiden poistoista olen harmitellut pionien häviämistä.
Hitaasti kasvava ja vuosikymmeniä paikoillaan viihtyvät pionit parantavat kukintojaan aina vanhetessaan.
Lähes kolmestakymmenestä juurakosta on kuitenkin suurin osa vielä hengissä, mutta kestävätkö nämä ensi talven, jos tulee samanlaiset pakkaset? Vähäluminen talvi ja vesisateet.
Vaikka pyhästi vannoin taimitarhalla käydessäni, että en edes katso pioniin päin, niin se oli se kerta.
Nyt on nyt ja voikin käydä seuraavalla kerralla toisin.
Kierrellessä taloa ympäri, saa otettua kuvan suosikistaan. Kyllä valkoisessa on oma viehätyksensä.
Ihastellaan nyt ja lopuksi kerätään kompostiin kukkien terälehdet, jotka tukkivat koko kukkapenkin.
Kesäisiä hetkiä uuteen viikkoon,
8 kommenttia:
Aivan mahtavia nuo pionit. Meilläkin kukkivat tänä vuonna huonosti ja tosiaan sade kaataa ne kauneimmatkin kukat nopeasti. Meidän pihalla en huomannut, että talvi olisi käynyt pioneihin, päinvastoin se ja myyrät veivät meidän mökin pihalta monta kuunliljaa. Mies on kyllä vähän sitä mieltä, että siellä on saattanut käydä jokin kaksijalkainen lapion kanssa, mutta todisteitahan ei ole. Ja myyränkoloja on koko sen nurmikon alueella, jossa kuunliljat olivat.
Toivottavasti ensi talvi ei ole edellisen kaltainen.
Kauniit kuvat!
Pionit on niin ihania!
Talvi teki tuhoja minunkin muutamaan pioniin.
Jotkut ei noussut ollenkaan. Jossakin on lehdet ja varret.
Niin,niin ihastuttavavia pioneja. Niitä meilläkin on kukassa tai voi sanoa,että oli,kun sade piiskaa niitä.
Pionit ovat minunkin lemppareita! Meillä säilyivät kaikki talven yli, mutta kukinta oli nyt niin aikaisin että paras meni lomamatkan aikana :(
Ihanat pionit. Minulla on pionijuurakko ainakin 70-80 vuotiaasta mummuni aarteesta. Ja onneksi se säilyi hengissä tästä talvesta. Innostuin tänä vuonna keräämään muutamia lisää. Ne on vaan niin kauniita.
Että pionit osaavatkin olla ihania! Meillä täällä on vasta kaksi ensimmäistä pionin kukkaa auennut ja nyt toivon kovasti, ettei rankkoja sateita tulisi pariin viikkoon.
Satunnaisen Paulallakin oli pionit ottaneet siipeensä sateesta, ja helteestäkin.
OI voi, Kukkaiselämää blogissa on yhteistyön merkeissä saatu ruohorobotti kokeiltavaksi. Pitäis sunkin tommonen diili tehdä. Aina sitä yhden robotin verran vois mainostaa.
Minä toivon aina kunnollisia lumitalvia, ettei täytyisi tehdä kukinnoille talvisuojia. Reilusti lunta ja mukavasti pakkasta, että nilviäiset ja pistiäiset karsiintuu.
Pioninkukinnoista pääsee nauttimaan runsain mitoin, kun on monta juurakkoa. Kyllä niistä aina joku välttää sadekauden =D
Lähetä kommentti