Kulttuuri

Tänä kesänä on päästy käymään monessa kivassa tapahtumassa, niin ulkona kuin sisälläkin järjestettävissä.

Mottoni on, kun joku järjestää, tekee suuren työn, niin sitä pitää arvostaa ja olla paikalla.

Kun lapset eivät enää kulje mukanamme, pärjäävät jo omillaan, on kuluneeseen kesäämme tullut vielä paljon enemmän tapahtumia, jota kulttuuriksi kutsutaan. 
Olen oppinut ottamaan iisimmin, kiitos kipeiden kipujen. Työpäivän jälkeen en ajattele enää, että minun on pakko tehdä jotain. Käsityöt jäävät yhä enemmän taka-alalle ja olen hyväksynyt tämän. 
Samoin on puutarhan kanssa. Jokainen rikkakasvi ei enää juoksuta.

Teatterikesä on parasta antia. Voi juku mikä määrä mielenkiintoisia lavoja ja seutuja, joissa ei olla vielä käyty.
Yksi tällainen on Rönnin lava, Eräjärven Työväen näyttämö, jossa kävimme näkemässä Siltalan pehtoorin.

Ilma suosi katsomoa, kattamaton, koko esityksen ajan. Menomatkalla satoi vettä ihan hyvänlaisesti.

Valkeakoskelle veti Kirka. Musiikkinäytelmässä edetään musiikin tahtiin. Viimeinen esitys tänään. 
Tämä esitys kosketti kovin. 
Pidin esiintyjäryhmästä, jolla ääni kulki ja musiikki hurmasi.

Kolmas teatterikäynti oli niin ikään ensimmäinen käyntipaikkamme,Viikinsaaressa, Tampereella, esitettävä Albatrossi ja Heiskanen.
Eilen nähty näytös oli kesän viimeinen. Oman lisänsä teatterielämykseen tuo lyhyt laivamatka Laukontorin rannasta lähtevä Hopealinjan laiva. Tai laivat.
Esitykseen ja saareen matkaavia oli useampi laivallinen ja näin näytöksen alkukin myöhästyi hiukan annetusta ajasta.

Jukka Virtasen teksti ja Junnu Vainion kappaleet olivat hilpeää menoa ja perinsuomalaista sähellystä alusta loppuun.
Oi mitkä makeat naurut saimmekaan nauraa ja nauttia esityksestä.

Koska esitys oli kauden viimeinen, katsojat saivat ilmaisen lavasteämpärin mukaansa halutessaan. Miäs huutaa kajautti Turkka Mastomäelle keskeltä katsomoa, että yksi iso punainen ämpäri Hämeenkyröön!
Ilmaiset ämpärit ovat haluttuja esineitä. Vai kuinka?

On sitä kulttuuria harrastettu viikolla enemmänkin, kun päätimme hyödyntää miähen saamia vapaalippuja Vapriikkiin.
Museokeskuksessa on tänään viimeistä päivää näytteillä Mammutit, jotka ehdottomasti halusin nähdä.
Miäs kävi katsomassa kolme kertaa Hurriganesit, minä ehdin käydä kaksi kertaa, koska minun piti päästä näkemään nukkekekkerit.
Pikaisesti katsoimme kiakkomuseon, kivinäyttelyn ja 1918 Tampereen tapahtumat. 
Menkää sinne! Meiltähän jäi näkemättä vielä monta osastoa, joissa olisi ollut paljon nähtävää.

Paikkakunnan Tapahtumien yö jäi osaltamme vain parin tunnin myöhäiseen käyntiin kotimatkan varrella, jolloin ohjelmassa oli vielä musiikkiesitys käynnissä.

Ai nämä kukat? Ne ei liity mitenkään tekstiin, mutta olivat sopivasti ladattuna koneelle ja teksti soljui niiden väliin mukavasti.