Vuosi paketissa

 Uuden vuoden kirjoitus on kuin päätös menneelle vuodelle. Vuodelle, jota luonnehtisin jälleen kerran mielenkiitoiseksi ja kiireiseksi. Kummitätini sanoin, sinä koet ja me ihmettelemme.
Vuoden 153. blogiteksti olkoon vapaamuotoinen kooste ilman linkityksiä taakse jäävään hetkeen.

 Alkuvuosihan meni odottaessa uutta tulokasta joka tullessaan oli toinen lapsenlapsemme. Aika meni kuin siivillä ja kuitenkin mateli, kun odottavan aika on pitkä. Suloinen neiti on varttunut konttausikään ja tuonut tullessaan suuren ilon ja kiitollisuuden.
Toinen pikkuneideistä on saanut jo jalat alleen ja on niin touhukas ja uhmäikäinen, että ihmetyttää kuinka paljon sitä puhtia onkaan pienessä paketissa.

 Kotoiluun tuli suuri muutos kesällä, kun nuorimmaisen opiskelutaival päättyi ja valtion palvelus alkoi. Suunnaton ikävä ja hiljaisuus pirtillä on ollut vaikea yhtälö. Kassulla käynnit ovat lievittäneet oloa ja yhteydet pelaavat.
Juurikin ennen joulua poika ylennettiin sotilaspoliisiarvoltaan alikersantiksi.

 Työni kasvarilla loppui yllättäen lyhyeen jaksoon. Vuoden aikana olen kuitenkin allekirjoittanut kuusi eri työsopimusta ja mennyt kuin tuulispää työstä toiseen. 
Kaikenlaiset omat työt lisäksi näihin, niin tyttären sanoin, pää ei kestäis!
Kaikessa tässä menemisen ja olemisen välissä puikot ovat heiluneet pieniä nuttuja, hameita ja haalareita, sekä muutaman ison työn verran. Merkkaan langankulutukseksi 9, 615 kg.
Ikäväkseni huomaan, että käteni eivät enää kestä niin paljon, kiitos kulumien ja kipujen.
 
Lasitöihin tuli mukaan uusi mahdollisuus sulatusuunin myötä. Juurikin tänään olemme siivonneet ja järjestelleet jälleen kerran työhuonettani, studiooni, saaden sinne mahtumaan vielä kaksi hyllykköä lisää.
Muutoksen tuulet ja uudet kuviot.

Pihatöiden kohdalla loppui innostus heti alkukesään. Oli hyvä päätös pitää välivuosi puutarhapäivänä, kun miäs vielä samaisen viikon alussa kaatui ja katkoi kätensä lähteissään lopputarkastukseen leikatusta jalastaan.
Piha eli omaa elämäänsä, kukat voivat hyvin, mutta pienelle kasvimaalle laitetut syötävät hävisivät yksi kerrallaan ilmeisesti mäyrän mukaan.
Kasvihuone tuotti hyvin satoa, huomattavasti enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin söimme kompostiin kannetuista tomaatintaimista kypsän sadon myöhään syksyllä.

 Tämä vuosi on ollut yhtä juhlaa. Päätin jo alkuvuodesta, että tämä on minun vuoteni! Nautin siitä juuri niin kuin itse haluan. Teen sen mitä ennätän ja jaksan. 
50 - vuotta, uusi kymmen ja lapset aikuisia. 
Matkustaminen on aina ollut kiinnostukseni kohde ja matka Madeidalle suuri täyttymys. Se kauneus, lämpö ja uusi ulottuvuus. Minusta jäi pala sille matkalle. Ei kaipuu, mutta iloinen mieli ja kivat rusketusraidat, jotka vieläkin muistuttavat matkastamme.

Ensi vuosi on blogini olemassaolon 10.vuosi. 
Osa teistä on matkannut mukana koko sen ajan, olettekin blogini suola ja sokeri. Kiitän kaikkia kommenteistanne, pyrin käymään aina vastavierailulla ja jättämään merkin käynnistäni.


Toivotan teille kaikille riemukasta uutta vuotta!