Siivosin ennen joulua kaikki käsityöni työtuolini takana olevaan vaatekaappiin ja jätin vain muutaman käsityön tai lankakerän tietoisesti käden ulottuville. Pojan pipa sai kaverin. Neuloin pienin muutoksin toisen, kun kerää jäi jäljelle. Tämä on hiukan edellistään korkeampi ja neulottu tavan joustimella. Ensimmäisen neuloin oikean silmukan kiertäen.
Poika pääsi perjantaina lomille. Olipa ihana nähdä hänet. Tyttöystäväkin oli mukana. Saimme jakaa loput joululahjat. Aiemmin esittelemäni neule oli Solelle juuri oikean kokoinen. Hieman pidennetty helma ja hihat olivat kuin mittojen mukaan tehty.
No pikkasen olin käynyt silmittelemässä tytön vaatteiden kokonumeroa.
Viikonloppu on vietetty kotosalla, mitä lauantaina käytiin hiukan miähen kanssa tekemässä täsmähankintoja. Ihan ei mennyt putkeen ajelut, kun auto levisi silleen mukavasti suuren kauppakeskuksen ulosmenotielle.
Mukavasti näkösälle, että hinuri löysi kohteen, mutta pientä sumppua saatoimme tehdä lauantai-illan liikenneohjattuun risteykseen.
Minä sain kyydin vanhemmalta pojalta ja miäs pääsi hinurilla.
Tänään on sitten siistitty joulu pois. Pieni aasinsilta siihen vaadittiin, kun löysin kuusesta kaksi valkoista kulkusta, olisiko kolmas löytynyt koristelaatikoista.
Kuvan lasikoriste oli nuoremman lahja minulle, hokkaripöllö.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin on äiti taas pipon nuorimmaiselleen neulonut. Se ei ole kivaa,kun auto leviää kesken matkan. Mullekin on joskus käynyt niin. Mutta tuo hokkaripöllö on tosi ihqu!! En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tommosta!
Nämä pipat on niin nopeita tehdä ja kiakkomiäshän tuo kiakkojuttuja =)
Lähetä kommentti