Ihanan keväinen kimppu tulppuja naistenpäväksi! Olivat tänään paljon kuvauksellisempia, kuin eilen, kun suut supussa pönöttivät.
Yksi ja sama työ, päikyt. Kuitenkin eri kuin aiemmin nähty.
Sulattamalla tehty kirkkaalle lasille.
Opiskelu-uutisiin. Ensimmäinen, meidän ensimmäinen, järjestyksessään 3. opintojakso alkaa olla lopuillaan.
Työpäivien aikana olemme olleet sekä puu-, että metalliopissa. Loppukiri päällä molemmissa, että työt valmistuisivat ajoissa arvostelua varten.
Hitsaaminen, tuo en kyllä ikinä aloita-vaihe on ohitettu huomaamatta, kun tänään tartuin jo toistamiseen hitsipilliin ja yhdistelin työtuoliini muokaamiani kappaleita yhteen.
Kyllä, kyllä. Valmista tuppaa tulemaan.
Iloitsen siitä, että sain myytyä minulle puhumattomat matonkuteet tällä viikolla. Mikä ihana tyhjyys!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Todella kauniin lasityön olet tehnyt.. ei taida olla mitenkään helppotekoinen? Mukavaa kuluvaa viikkoa sinulle:)
Ihanaa, vähemmän tavaraa! Siis sun matonkudekaupasta onnittelut.
Hitsaus saattaa olla kivaakin, ainakin se on tarkkaa puuhaa, näin olen ymmärtänyt.
Kaunis tuo päivänkakkaratyö ja hienoa, että olet saanut pois nurkista sellaista mikä sinua ei puhuttele.
Tuo hitsaaminen oli yhden poikani kompastuskivi kouluaikana. Siinä asiassa otettiin opettajan kanssa yhteen muutamaan kertaan, mutta lopulta se sitten onnistui. Hän sai tuo suojamaski päässään aina hirveän migreenin ja jäljenkin olisi pitänyt heti olla täydellistä. Onneksi ei ole työssään tarvinnut.
Hitsaaminen, wau siinä on kyllä homma mitä tekisi joskus itselläkin mieli kokeilla. Lapsena muistan kun eno hitsasi ja kipinät vain lentelivät.
Kauniit päivänkakkarateokset.
Hitsaaminen ei tulis mulle pieneen mieleenkään.
Täytyy sanoa, että olet kyllä niin monipuolisen taitava!
Mukavaa kevättä!
Kiitos teille
Tuta, lasinperusteet ja siitä se lähtee.
Hitsaaminenkin menee varmaan samalla ajatuksella, ne perusteet =)
Lähetä kommentti