Tervaleppää

 Tarvitsen teravalepän käpyjä. En kyllä yhtään muista mihin niitä tarvitsen, mutta lähdettiin hakemaan niitä yhdessä miähen kanssa. 
Sunnuntain aamupäivän kelit oli kyllä kohdillaan. Sivuteillä ei roiskunut kura ja vähäisellä hangella oli vielä pitoa.

 Idyllinen ja ryhdikäs lato pellon laidalla.

 Komea kuusimetsä reunustaa tien reunaa.

 Poikettiin tieltä metsään, joka on minusta sammalmättäineen aina niin kutsuva. Kuin keijujen koti.

 Kivoja koloja ja helppokulkuista maastoa. Lumen puute näkyy täälläkin kauniina vehreytenä.

 Täällä on hyvä hengittää ja kuunnella suurten puiden huminaa.

 Teiden varsilla näkyy matalat penkat aura-auton käynnistä.

 Reipasta askellusta ja ympärillä kaunista avaruutta.

 Käännyttiin metsäautotielle.

 Kerrotaan, että tällä sillalla on kauan kauan sitten tapettu laukkuryssä.

 Silta ei ole suuri, sillan virkaa hoitaa nykyään rumppuputki.

 Valtavassa muurahaispesässä ei näkynyt vielä elämää.

 Eikä laavulla ollut ketään juomassa nokipannukahvia. Tänne voisi tehdä uuden reissun ja ottaa käivärää mukaan.

 Poikkesimme tieltä naapurin metsään, josta suuntasimme oman metsän puolelle.

 Nyt ollaan Saksan rajalla. 10 - vuotta sitten kaadettiin metsästä isosti puuta ja nyt on osa alueesta risukoitunut pahasti.

 Kuuset ovat hyvässä kasvussa ja maasto muuttui aina helppokulkuisemmaksi, mitä lähemmäksi tultiin kotia.

 Suuret männyt voisi jo kaataa tukkipuiksi.

 Ainoat jäljet mitä nähtiin.

Olihan rämpimistä. Tässä metsässä ei ollut puita suojaamassa lumisateelta, kuten alun kuvissa. 
Kävelyretkillä kannattaisi varautua pitkävartsiin saappaisiin, eikä pelkästään työkintaisiin ja sekatööreihin.

 Moottorisaha, jota en ole luvannut koskaa- ikinä-milloinkaan-alkaa-käyttämään, vaatisi reippaan otteen ja puuliiteri natisisi liitoksistaan, kun metsästä siivottais pois "risut ja männynkävyt".

 Näitä peltoteitä olemme kulkeneet yhdessä yli kolme vuosikymmentä.

 Koti 💕