Tytölle, joka kulkee omia polkujaan

Saimme eilen juhlia Miljan 1. syntymäpäivää. Suloinen pallero, joka hymyillen juhli pitkän päivän monien vieraidensa kanssa.

 Seinään kiinnitetty kuvakalenteri kertoi kasvuntarinaa kuva kuukaudessa.

 Tyttöä tyytyväistä, tänään onnitellaan. Syntymäpäivää ensimmäistä, kun juhlitaan!

 Koti oli koristeltu kauniisti. Tyttö nukkui pihalla vaunuissaan, kun menimme hieman kutsuttua aiemmin miähen kanssa auttelemaan ja sain rauhassa kuvailla.

 Kukat sujahtivat maljakoihin ja tarjottavat pöytään.

 Foliopallokin sen kertoo mitä täällä juhlitaan!

 Pikkuneiti, valkotukka, sinisilmä, punasuu, suureen juhlaan valmistuu.

Synnyin vuosi sitten - kauan kauan sitten!

Maitohetkiä satamäärin,

aina meni jotain väärin,

kaiken nurinkurin käänsin

ja itkuakin väänsin.

Mutt' tuskin nuhteita mä sain

vaan suukkoja kiloittain.



Hassut temput, hullut temput

monenlaiset kenkuttelut

toistuu päivittäin

ja hyväilyt ja hellittelyt,

koko suvun lellittelyt

kun huusin äkeissäin.



Isi, äiti yötä monta

valvoi vallan unetonta:

hammaskivut, vatsanpurut,

- oi monet huolet, surut!

Vaan kävelen ja kompastelen

(hieman horjun, huojahtelen)

sanojakin tavoittelen

ja pian kerron sen:

en enää vauva ole, EN!
(kopioitu)

 Lahjaa valitessamme mietimme äidin ja isän liikunnallista vapaa-aikaa ja harrasteita. Oma pieni reppu on oiva valinta tytöille, jotka kulkevat omia polkujaan.

 Täällä kulkee mukana omat eväät metsiin ja lelut kyläilyyn.

 Itsetehtyyn osioon panostin neulomalla Pätkishaalarin, jolla olin menettää talvilomaviikon yöunetkin. Viikko sitten alkutekijöissään ollut haalari työllisti moneksi päiväksi, mutta sain kaiken valmiiksi, napit ommeltuina ja neule kuivattuna, päivää ennen juhlahetkeä.

 Silmukoin tekstin työn pituuden ollessa sopivalla kohdin. Näin pyöröpuikko piti kerroskohtaa merkkinä ja sain kohdistettua tekstit.

 Neuloin jälleen kappaleet yhteen telaketjumaisella kirjoneuleella. Lanka seiskaveikkaa.

 Kaunis sidottu tulppaanikimppu.

 Täytekakku oli tilattu samasta osoitteesta, kuin nimiäiskakku viime keväänä. Tämä oli kyllä herkullista!

 Tarjolla oli paljon kakkuja, tässä juustokakku.

 Porohyytelökakkua.

 Maittavat piirakat.

 Voileipäkakku jäi kuvaamatta, mutta sekin oli kauniisti koristeltu ja maku oli messevä.

 Kynttilän puhaltaminen oli jännää, äiti avustaa.

 Kevät ja heleät värit toistuivat joka puolella.

 Päivänsankari ei liiemmin ujostele, vaan vieraili jokaisen luona.

 Venla, serkkutyttö, mukana juhlinnassa.

 Välillä mentiin käsi kädessä. Tosin Milja ei pysynyt aina vauhdissa mukana. Tyttö on oppinut juuri kävelemään.

 Päivän asu, panta unohtui välillä jonnekin ja lopulta se oli Venlan kaulassa kotiinlähtöön asti =)
Tyllihame Madeidan matkalta.

 Pienen tytön suuri päivä olkoon täynnä riemua, naurua ja laulua, paljon päivänpaistetta.

 Kuvamuistoja ja hauskoja hetkiä.

 Rakas lapsonen

Toivomme sinun polullesi

onnenkukkaa monta.

Monta ilon aamua ja

iltaa surutonta.