Nipun papereita, joita kantamalla hartiat painuu syvään kumaraan ja yritys oikaisuun vaatii kovia ponnisteluja. Se vaatii monta aikaista aamua, myöhäistä iltaa ja pitkiä pimeitä öitä. Se vaatii nöyryyttä ja lujaa tahtoa saadaakseen kaiken maksettua.
Meiltä se vaati kymmeniä vuosia, terveyttä ja periksiantamattomuutta. Tahtoa suoritua yksin ja luopumista.
Tänä aikana pystyimme kuitenkin antamaan rahaa lainaksi, maksamaan muidenkin velkaa. Saimme lapsille säästötilit, joista viimeinenkin on lunastettu viime viikolla. Avuksi omaan elämään.
Kun tulin tilalle, oli mukanani lopputili ja vähäiset kapiot. Oli tila, muutama sonni ja kova tahto yrittää.
Yrittäminen maksaa. Oli pakko tehdä kaiken aikaa investointeja, ostetiin ensimmäiset lehmät.
Traktori oli vaihdettava, maat muokattiin ja rakennettiin uusi koti. Nuorin poika käveli tontin pohjalla pienenä taaperona ja "avusti" kaikessa. Nukkui päiväunet traktorissa peltotöiden ajan.
Kodinrakennusta suunnitellessa meillä käytiin laskemassa kulut ja menot, eikä hyvältä näyttänyt.
Tila ei tulisi koskaan tuottamaan niin, että menot peittyisi.
Kun tyttö oli kuukauden vajaan 3- vuotta, olin minäkin 2- vuorotyössä, kuten miäskin. Teimme eri vuoroja, että saimme hoidettua lapset ja karjan. Kolme vuotta ja sitten se loppui. Syksyllä tuli tasan 20-vuotta, kun miäs lähti illaksi pois kotoa ja minä laitoin lehmät autoon.
Kolmannen lapsen synnyttyä olin kotona vuoden, korjautin käteni ensimmäisen kerran. Se oli rasituksen vuoksi aivan tunnoton.
Miäs siirtyi uuteen työpaikkaan, jossa kakskymppinen tuli täyteen tämän kuun alussa.
Minä sain työn tehtaassa, jossa aloitin ensinnä tekemällä pe-su 40 h työviikon. Tytär sai aloittaa kolunsa niin, että olin aina kotona arkisin. Jo puolen vuoden kuluttua työni muuttui todella raskaaksi, sekä fyysisesti, että psyykkisesti 5-vuorojärjestelmäksi.
Keväällä tuli kymmenen vuotta, kun kamelin selkä oli katketa. Kohdalleni osunut paha työtapaturma oli viedä minusta kaiken, voimat, yrittämisen ja suunnan.
Onneksemme saimme lainoillemme maksuttomia vuosia. Edellinen opiskelujaksoni oli yhtä rämpimistä, eikä rahahuolet olisi helpottanut sitä laisinkaan.
Yrittäminen on kova juttu! En helposti hermostu, mutta tällä työtaustalla, tekemisellä ja yrittämisellä tiedän, missä ovat minun ja miäheni rajat ja taidot.
Arvostan toisen työtä ja yritteliäisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti