Oi ihana toukokuu

Mennyt viikko oli kyllä koettelemusten koettelemus, kun helle lämmitti niin mukavasti vanhoja luita, että hikikarpalot pirskahtelivat pintaan. Liiemmin ei kättään olisi halunnut nostaa, mutta tein sen silti useasti niin töissä kuin kotona. Tosin kotona paljon ehditty kuin käymään, kun olimme taas menossa.
Olemme etsineet pihaan lasten leikkivälineitä ja löysin kunnollisen ja tukevan liukumäen Torista, josta tein kaupat yhtenä yönä Suomen peliä katsellessa. Sovimme kaupoista ja hakupäivästä. Ehdin onnahtamaan matkalla mutkaisia teitä, mutta pirteänä kaupanteko on mukavampaa, kuin unisena.
Liukkari vaatii pientä huoltoa jonka miäs lupasi tehdä.

Kävin suorittamassa viimeisen näyttöni, oman osaamiseni näytön arviointi peitosta ja lasityöstä. Osaamiseni arviointi on ollut koko puolentoista vuoden ajan sama kolmonen, eli kiitettävä. Olen kyllä ollut melkoisessa ressissä koulun ja uuden työn kuvioissa, mutta nyt on sellainen viitta kuin opiskelun paine pudonnut harteilta.
Joudutin opintojeni päättymistä ja keskityn työhöni. Käyn pokkaamassa paperini kuun lopussa.
Vielä mietin kasvatustieteiden yhden tentin korottamista. Jaksanko? Viitsinkö?
Kodin pintaremppa etenee, kun etenee. Ei mitään suorituspaineita. Tällainen hiljaksiin laittaminen on mahdollistanut kaiken materiaalin rauhallisen tarkastelun. Olemme yhteistuumin laittaneet paljon kiertoon ja tietyt asiat olemme säästäneet edelleen.
Valmistuneesta huoneesta teen erillisen päivityksen myöhemmin.

Meillä asutaan peltojen välissä. Lähellämme on monta isoa suota, joilla pesii kurjet. Tämä yksinäinen on käyskennellyt pelloilla ja onpa uskaltautunut ihan pihaan asti yön aikana. Voi armias, jos se olis rääkäissyt ennen kellon soittoa!!

Viikonloppuna saimme pienen Miljan yökylään. Olemme luvanneet ottaa tytön hoitoon, kun kiireeni helpottuvat. Tyttö on kyllä reipas ja puhetta tulee niin paljon. Ihana paketti.
Aamuisin hän joutuu lähtemään aikaisin hoitoon ja näin ollen herättää viikonloppuisin aikasin. Paitsi meillä!
Herättelin tytön kymmenen aikoihin josko jo aamupalalle. Oli niin sikeästi nukkunut, ettei päiväunia edes suunniteltu.

Sunnuntaina olimmekin sitten koolla kaikki. Tyttären perhe oli parannellut itsensä ja meno oli hurjaa.
Iso trampoliini nostettiin suulin katosta monen vuoden tauon jälkeen. Tytöt riemuitsivat pomppiessaan ja aina välillä kävivät leikkimökissä leikkimässä kotileikkejään.

 Jossain hässäkän ja nopeiden liikkeiden välissä, pojat kiipesivät talon vintille ja nostivat osan vanhoista leluistaan katsottavaksi.
Muistojen määrä, ensimmäiset aapiset ja erilaiset keräilysarjat saivat iloisia huudahduksia aikaan.

 Pyykkitelineemme näytti vilttikirppikseltä, kun kaikki penkoivat vuorollaan. Laatikoista löytyi jokaiselle jotain. Leikkimökille vietiin osa tavaroista. Korut taisi päätyä Venlalle.

 Lehtisilput meni eri laatikkoon, vanhat vaatteet kierrätetään ja osa tavaroista jäi vielä myöhempään tarasteluun. Vintille on kerääntynyt 30-vuoden ajalta paljon juurikin lasten tavaroita ja leluja.
Vanhin keräsi Prätkähiiret, nuorin Digimonit ja tytär keräsi autoja tytöille.

 Laitoimme miähen kanssa suuret soppakattilat tulille ja pääsimme helpolla tarjoilun kanssa.

 Lisäpöytä oli haettava luhdista ja Vanessalle syöttötuoli varastosta. Kaikki viipyilivät pöydän ääressä, eikä pidetty kiirettä.

 Paistoimme puolivalmiit maalaispatongit, joille oli varattu useampi tuorejuusto. Uutuusmakuja ilmestyy kauppoihin niin, että jokaiselle löytyy jotain.

 Mummin nuorin. Hän on niin touhussa mukana, mutta vain, jos äippä on lähellä.

 Omatoimisuus ja uusien makujen mutustelu on jännää.

 Kun soppa oli syöty, tarjottiin jälkkärinä raikasta hedelmäsalaattia vanhan ajan vanilijakiisselin kanssa, sekä jäätelöä mikä suli pehmeäksi raikkaassa ulkoilmassa melko nopeasti.

 Kaikki muut olivat mukana, paitsi nuorimman tyttöystävä oli töissä.

 Kahvilla tarjosimme kakun, jonka olin tehnyt aamulla kääretortuista. Minä tykkään, ettei yhden täydy olla keittiössä kaiken aikaa, niin tarjottavienkin pitää olla nopeasti valmistuvia.
Suklaamousse ja vadelmahillo kääretortun väliin. Kerma ja vadelmahillo kerrosten väliin.

 Uppos!

 Pellillinen paistovalmiita korvapuusteja toi mummolaan vastaleivotun tuoksun. Eikä sillä väliä, kuka ne pullat oli tehtaassa valmistanut. Tuoksut tuovat muistoja.

 Kaiken herkuttelun voi sulattaa pomppimalla ensin pienellä trampoliinilla ja siitä siirtyä suuremmalle.

 Kun tämä kolmikko on lähellä, tunnen suurta iloa ja onnea heidän omasta onnestaan.

 Lapsilleni!
Rakastan teitä tarpeeksi kiusatakseni teitä kysymyksillä, mihin olette menossa ja milloin tulette kotiin.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän huomata, että ystävänne oli varsinainen hyypiö.
Rakastan teitä tarpeeksi vahtiakseni kaksi tuntia, kun siivositte huonettanne, vaikka minulta siistimiseen olisi mennyt vain varttitunti.
Rakastan teitä tarpeeksi ollakseni välittämättä siitä, mitä kaikki muut äidit tekevät tai sanovat.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän kompastella, kaatua, satuttaa itsenne ja epäonnistua.
Rakastan teitä tarpeeksi hyväksyäkseni teidät sellaisina kuin te olette, ei sellaisina kuin minä olisin halunnut teidän olevan.
Ennen kaikkea rakastan teitä tarpeeksi sanoakseni "ei" - vaikka tiesinkin teidän inhoavan minua sen takia.
(netistä)