Purkkaa

 Sain vapun päivänä viimeiset pisteet ja pilkut kohdilleen ja lähetin myöhään illalla ohjaajalleni näytön portfolion luettavaksi. Helpottunut olo, sillä seuraavana aamuna, kun arki jatkui alkoi uusi työni, jossa on haastetta pitkäksi aikaa. Ensinnä täytyy löytää oma pukukoppi ja työpiste =)
Kevät on oltu vallan poissa kaikesta kulttuurisesta riemusta. Otettiin sitten vahinko takaisin ja käytiin teatterissa viikon välein.
Ensimmäinen näytös oli Mars ja Venus. Nauruhermoja kutkuttava esitys, jossa oli pureksittavaa vielä kotimatkallakin. 
Eilen, sama teatteri, Jykevää on rakkaus, joka eteni hiukan kankeasti, mutta nostalginen musiikki ja esityksen saivat unohtamaan kaiken muun. 
Tälle vuodelle on ostettu liput useampaan eri näytökseen. Osa lipuista on hommattu jo viime vuoden puolella tämän syksyn ensimmäisiin näytöksiin, kun en saanut aikatauluuni mahtumaan aiemmin. Kesäteatteritarjontaa en ole ennättänyt edes vilkaisemaan, mutta luulen silläkin puolella olevan monipuolista tarjottavaa. Viime kesä olikin ennätyksellisen vilkas.

Kaiken tämän hulinan lisäksi olemme aukoneet rautakauppojen ovia melko tiuhaan viime viikkojen aikana. Siivonneet elettyä elämää ja laittaneet tarpeetonta kiertoon. 
Nuorimman muuton jälkeen helmikuussa kaikki pysähtyi paikoilleen, syystä, mutta ajatus ja suunnitelmat ovat kulkeneet vilkkaana ja nyt on tekojen aika.

Meillä on mäntymetsä pirtillä. On ollut jo 27 vuotta. Minua ahdistaa, inhottaa ja yököttää. Onneksi miäs ei saanut tahtomaansa mäntylattiaa. Kaikki pinnat on tummuneet ja kellastuneet jo viime vuosituhannella.
Mittani on tullut täyteen aikoja sitten. Se ei tule yllätyksenä kenellekkään. Kävelin yksin baukkarin maalipisteeseen ja esitin saman kysymyksen ties monennenko kerran. Miten on, kun on kattolämmitys, kuparinaulat ja hyvässä lakassa oleva pinta.
Tuo ihana myyjätär oli hyvin ymmärtäväinen ja ohjasi minut maalihyllyjen ääreen, josta mukaani lähti iso bönde paneelikattomaalia. 
Sisäkaton pesu ja vain yksi maali. Aikoinaan meille on tarjottu yhtä mömmöö kuparinauloille ja toista maalia laudoille. Nyt on yhteen purkkiin sekoitettu kaikki, eli homman pitäisi pelittää ja olla helppoa.
Pönttö maalia on ollut nuorimman huoneessa valmiina avaukseen jo monta viikkoa, mutta miäs kaatui flunssan kourissa moneksi päiväksi sänkyyn ja minä kärvistelin muutoksen haluisena.

Ihan helpolla maali ei kattoon alkanut tarttumaan, kun eteinen, josta homma aloitetaan, piti tyhjentää ensinnä yhdestä kolmen oven vaatekaapista, sekä siivouskomerosta. Isomman kaapin uusi sijoituspaikka on ulkovarasto, eikä sitä sinne voinut kantaa, ennen kuin sieltä kannettiin ulos suuri 350 ltr pakastearkku. Siivouskaappi on kannettu suuliin.
Pakasteille oli ostettu 200 ltr pystykaappi, joka on paljon näppärämpi meidän nykyisiin tarpeisiin. Suuren arkkupakastimen lupasin niitä kysyvälle ja se lähti samantien tontilta.

Kahden emme tähän hommaan pystyneet, joten piti sitten suunnitella aikataulu, että saatiin molemmat pojat avuksemme yhtä aikaa. Pojat kantoivat, siirsivät, ähisivät ja meuhkasivat kuten aikoinaan. Työ sujui joutuisasti, talkooeväät olivat runsaat ja tyhjä eteinen kutsui tekijää.

Kattovalon poiston jälkeen edessä oli katon pesu ja lattian suojaaminen.

Jo ensimmäinen kerros valkoista maalia sai minut hymyilemään entistä enemmän. Kolmannen kerroksen jälkeen olimme tyytyväisiä molemmat.

Suuren kaapiston takaa paljastui oman aikansa ilmiö, ei tapetti vaan maali. Tässä on maalattu ensinnä oranssilla koko seinä ja päälle vihreällä, jonka minä olen kostealla rätillä ennen päällikerroksen kuivumista pintakuvioinut. 
Nyt seinä on saanut uuden värin, purkan, joka kuivuu aikansa. Seuraavaksi mennään listakauppaan ja eteinen saa uuden lookin, kun pääsen lykkäämään muutaman huonekalun omiin koloihinsa.