Uusia alkuja

 Kukkapenkkien siivoaminen on tehty yhteistyönä miähen kanssa. Tänä keväänä on tuntunut aloittaminen hiukan vaikealta, jolloin kukintojen varret ovat ehtineet kasvamaan jo hyvän matkaa pituutta. Toisaalta hyvä, sillä lehtien ja varsien alle sai hyvin piilon murskatut talventörröttäjät.
Pari kukkapuskaa olin jo syksyllä päättänyt leikata ihan alas, mutta onneksi katsoin ensinnä juurelle, sillä siellä nökötti pieni poikanen. Miähen nyrkinkokoinen pallero on kyllä suloinen.
Kukkapuska jäi koskemattomaksi ja pieni sai jäädä odottamaan emoaan.

Sitä mukaan kun on saatu rikat piiloon, on saanut aloittaa kitkemisen. Onneksi suuria talventuhoja on tosi vähän. Joitakin pensaita joudutaan leikkaamaan alas, mutta jokaisena keväänä on jotain tehtävä. Omenapuutkin leikattiin kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei yletytty tarpeeksi korkealle. Saatiin uusi työkalu lainaksi, jolla päästiin pudottamaan aiempaa korkeammat latvukset. 
Puutarhassa solisee jo vesikaivotkin, miähen aamuiset puutarhuroinnit, altaiden pesut ja täyttö tuovat kesän tunnun. 
Olemme käyttäneet altaan seissyttä vettä kukkien kasteluun, kun vähäiset sateet eivät astioita täyttäneetkään. Sateettomuuden ja kuivuuden huomaa nurmelta. Autojen pinnat ovat ihan keltaisina ja terassin joutuu pesemään päivittäin, että voin istua siellä. Töiden jälkeen arvotaan, syödäänkö sisällä vai ulkona, kun minulle tällaiset keväät ovat ahdistavia. Lääkitys ei aina auta ja olo piiputtaa.

Sisäänkäynnin kukkamaa sai uuden väriläiskän Litukan riikinkukosta. Naaras, jolla on pyrstösulat alaspäin, oli hiukan vaatimattomampi kuin uroslintu. Arvoin flamingon ja tämän välillä, päätyen vähemmän huomiota herättävään väriin. 
Istutin aamulla pastellisia orvokkeja ja sovittelin ruukun linnun viereen.

Etupihan käytävä on kapea, eikä siinä mahdu talvella kunnolla autosta ulos, kun suuri lasilyhty jo kopsahtaa auton oveen. Siksi hetken pohdinnan jälkeen sovittelimme lyhdyn kivikkomaan toiselle reunalle.

Kivien alla on katekangas, mikä peitti alleen vanhan painuneen kiveytykset ja muutaman kukantaimen. Lyhdyn alla on jokaisessa kulmassa tiiliskivi, mikä passattiin vaateriin. Näin lyhty nousee hieman ylemmäksi, eikä makaa maassa.
Pieni homma, mutta hyvä mieli, kun käytävä tyhjeni ja lyhty sai jäädä lähes sijoilleen. En laita lyhtyyn mitään kasvamaan. Se on aivan liian kuuma ja kumpikaan ei muista aamuisin avata lyhdyn ovea. Talvisin poltan kynttilöitä ja satunnaisesti teen jouluasetelman.

Alppiruusu on pinkeänä aukomassa nuppujaan. Suuri yksittäinen puska on hyvinvoipa. Viereiset sokeritopat, valkokartiokuuset sen sijaan saivat liikaa kevätaurinkoa, mutta kurovat jo hyvin vihreyttä pintaansa.

Peippien punaiset ja lilat kukinnot ovat vallanneet toisen etupihan kukkamaan reunoista. Nopeasti leviävä kasvi täytyy pitää kurissa kitkemällä, muutoin se valtaa liikaa alaa.

Olemme aloittaneet miähen kanssa pärräkauden. Lämpimät ja sateettomat ilmat innostavat kiipeämään pärrän kyytiin jokaisena aamuna. 
Olemme myös lähteneet yhdessä kahdesti motoristikirkkoon, joissa tapaa muita alan harrastajia. Ensimmäisessä kokoontumisessa oli kerääntynyt kirkolle tasan 250 pyörää. Letka jossa ajoimme oli hieman pienempi, n.214 pyörää. Se oli aika vaikuttava näky.
Huomaa sinäkin pärrääjät kesäliikenteessä!