sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäkuun lopussa

Kukintojen runsaus alkaa olla huipussaan, kun taimet ovat rehevöityneet kasvarin suojissa. Riippaverenpisarassa on upean tumma ja täyteläinen sävy.
Takapihan terassin reunamilla kasvusto rehottaa. Kivikehässä spaghettikurpitsa kiipeää pitkin polkupyörän vannetta. Ilokseni myös ruusussa on virkeä kasvusto.
Sormustinkukissa ei ole kovin pitkä varsi, mutta yhtä upea kukinto, kuin aina ennenkin.
Pionien kauniit kukinnot ovat aukeamassa. Niiden kasvustoa ei nyt pysäytä mitenkään. Olisi voinut siirtää viikolla kukkimistaan, mutta tallennan ne muistoihin ja muistan kertoa, että kukkivat jo.
Vanhanajan päivänkakkara on ilmestynyt kukkapenkkiin. Ostin puutarhalta kahta erilaista jalostettua päikkyä, joiden kukinto on tanakampaa.
Tämä alue sai jo viime kesänä lähtökäskyn ja tänä viikonloppuna, viikko ennen puutarhapäiviä, sitä on alettu tyhjentämään kasvustosta.
Vanhat ladonovet jäävät kuitenkin tekemään tuulensuojaa grillille.
Poimulehden siirrän toisaalle, kuten paljon muutakin yritän lapioida uudelleen kasvamaan.
Jasmikkeessa on huumaava tuoksu. Tuulettomina ja aurinkoisina päivinä mehiläisten pörräämistä on kiva seurata.


4 kommenttia:

Onneli Winter kirjoitti...

Huumaavat kukinnot teillä pihalla <3 Päivänkakkaraa meilläkin on ja onneksi vähään tyytyväinen sekä kaunis joka kesäinen kukkija. Kuniita kesäpäiviä sinne!

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos. Samoin sinne heinäkuisiin päiviin aurinkoa ja sopivasti vettä ❤

Saija kirjoitti...

Meillä oli kotona aina verenpisaroita kun olin lapsi. Poksauttelin nuppuja kun niistä kuului painettaessa pieni ’naps’.

TeSa kirjoitti...

Soo, soo Saija 😉