sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Taakse jää

Isovanhemmille järjestettiin juhannukseksi tekemistä, kun ohjelmistopäälliköt saapuivat hoitoon. Ensimmäisenä tuli tyttären bimut aatonaattona ja humun tytär aattona. Tanner tömisi, leikkimökin ovi kävi jatkuvasti. Trampoliinia ja liukumäkeä mentiin yhtä mittaa. Välillä leikit jatkuivat sisällä prinsessahahmojen kanssa ja jostain kuului kaihoisa laulu, kun tytöt lauloivat yhteen ääneen.
Kuudelta nostettiin lippu ilman lippulaulua. Kaikki tytöt saivat olla nostossa mukana vaarin kanssa.
Ilma oli lämmin koko aaton. Tuuli puhalteli niin ettei ötököistä ollut liiemmin haittaa. Näiden tyttöjen kanssa aika kului vauhdilla.
Jotta jaksaa leikkiä, piti aina välillä syödä. Hyvän ruuan päälle jäätelöannos oli virkistävä lisä. Aattona ruokahetket pidettiin terassilla, nautittiin keskikesän ihanuudesta.
Jos me olimme odottaneet tyttöjen tuloa, oli sitä odottaneet tytötkin. Nuorin oli lähtenyt jo alkuviikosta aamupalapöydästä mummilaan, kun kuuli, että pian mennään.
 Nuorimman mielestä pian tarkoittaa heti, ei neljän päivän odotusta.
Milja oli laskenut päiviä, kuinka monta vielä ennen juhannusta. Mutta mikä on juhannus?
Venla on jo iso tyttö, hän lähtisi aina matkaan. Kesälomalle on sovittu uudet rehvit.
Emme olleet suunnitelleet mitään menoa, eikä tapahtumaa juhlapyhälle, mutta aina jotain suunnittelmatonta saattaa tapahtua. Kävin yhden tytön kanssa päivystyksessä ja pääsimme aika nopeasti lääkärin luo. Omaa vuoroamme odottaessa kerroin, että lapsen äitikin on käyttänyt saman paikan neuvola-, lääkäri- ja hammashoitopalveluja. Tytöllä riitti ihmettelemistä.
Se, että paikkakunnalla oli päivystys, oli pienoinen ihme, kun kunta tekee yhteistyötä viereisen kunnan kanssa. Yleensä viikonlopun päivystys on juurikin sillä toisella paikkakunnalla. Kun pääsimme takaisin kotiin lähti vaari vuorostaan apteekkiasioinnille viereiseen kaupunkiin. 
Illan aikana tytön vanhemmat saapuivat ennakoitua aiemmin takaisin. Saimme hiukan apuja, rutiinit tasottuivat ja lämmitimme juhannussaunan.
Tänään on juhlittu nuorimman syntymäpäivää vaikka hän ei itse ollut läsnä. Kuvan sentään laitoin kaukusta =)

Taakse jää...

6 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Hymyilyttävä kolmikko yhteislauluhetkineen ;) Varmaan ihanaa aikaa muistella myös heille kun kasvavat.

TeSa kirjoitti...

Paatoksella! Ja yli toisen äänen.

Saija kirjoitti...

Lukeminenkin jo hengästyttää, vauhdikas joukko :))

Intsu kirjoitti...

Sinulla siellä on ollut vipinää. Joskus minäkin olen joutunut jonkun lapsosen kanssa lääkärivisiitille kesken kaiken. Kun on pienistä tytöistä tai pojista kysymys mitä van voi sattua.

Liisa kirjoitti...

;) tämän kolmikon tarinoita,luen mielelläni:):):)
oi teidän onnea!! ja iloa!

TeSa kirjoitti...

Näillä bimuilla on kiva yhdessätekemisen meininki.