Opiskeluaikainen ystäväni kävi keväällä lyhyellä tinalankapunontakurssilla ja kun näin hänen valmiin rannekkeensa innostuin ja sovimme, että hän opettaa myös minut punomaan.
Sovimme tapaamisen meidän luokse ja hän tuo kaiken tarvittavan materiaalin. Minulla ei ollut mitään käsitystä mitä olisin tähän tarvinnut.
Valitsin ensinnä mallin, jonka haluan ja pian olikin valmiit tinalangat edessäni ja pujottelu alkoi. Samalla maailma parani, kuulumiset vaihtuivat. Siskoni kävi keittämässä kahvit ja pian tinapunontani olikin jo valmis!
Tinalankapunonta on vanha lappalainen käsityötekniikka, josta löytyy ainakin yksi teos, jota voi tiedustella kirjastoista.
Valmis punonta ommellaan käsin kiinni poronnahkaan. Siimalanka ei näy valmiissa työssä.
Taustan ompelussa pistot sikinsokin, mutta työ pysyy kasassa.
Kiinnittiminenä teollisesti valmistettu nappi, ei poronluusta.
Ystäväni on myös ohjaaja, kuten minäkin. Kiitos mukavasta tuokiosta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaunis,tuollaisen voi antaa vaikka lahjaksi,nätissä pussissa:)
Taitavia olette:):)
Kiitos Liisa. Punontatöitä on ollut myynnissä keskiaikamarkkinoilla, vink, vink.
Lähetä kommentti