Pergola

Syyskuun loppu, kun pergola jätettiin niille sijoilleen odottamaan seuraavaa kevättä. Tai niin luulen. Rakentaminen on kiven kolahdusta, kankeamista, siirtelyä, tontilta ajoa ja taas sama uudestaan ja uudestaan.
Kun piha on perustettu kivien päälle, niin mitä muuta voi olettaa löytävänsä?

Monen monituista kertaa oottanut malttamattomana, joko tämä saataisiin alkuun. Talvella iski oiken ahdistus, kun muisti mitä sieltä lumen alta tuleekaan näkyviin. Tyhjyys.
Rikkakasvit valtasivat alan, kunnes miäs käynnisti vanhan Vallun ja tasasi alueen. Mittaaminen, suunnitelmat ja maltillisuus. Auts! Mikä maltti?

Käynti puuliikkeessä oli nopea, jäätävä kaatosade sai meidät nakkaamaan haluamamme puut nopeasti kyytiin. Raudoitusverkot toisaalta ja kotona mietittiin lisää. Jos nyt heti muutetaan näkymää, ei sitten myöhemmin harmita, että ei edes kokeiltu. Ja niin muuttui alkuperäinen suunnitelma.

Kun tolpanjalat on valettu, odotettu kuivuminen ja nostettu tolpat kohdilleen on työmaa saanut jo ihan erilaiset mittasuhteet ja näkymän, kuin menneinä kesinä. Tässä ollaan jo tekemässä.
Olen etsinyt kuvia, mittaillut, käppäillyt, hosunut käsiä kuin tuuliviiri saadakseni asiani ymmärretyksi ja kyllä.

Tolpissa on verkot kiinni ja olemme saaneet jonkinlaisen yhteisymmärräyksen mitä tähän on tulossa =D
Koska kausi on lähes tässä, ei mitään suuria haaveita ja unelmia voida toteuttaa. Olen halamoinut paviljongista, joka olisi mahdollista yhdistää samaan alueeseen. Pihallahan ei ole yhtään tasaista kohtaa, jos sitä ei rakenteella sinne muodosta. Kotimme on pikkutöppärällä ja se kertonee mihin suuntaan kaikki on kallellaan.

Kun vielä seinärakenteiden lisäksi on kukka-alueenrajat määritelty, on aika ajaa kivikauppaan ostoksille. Selkeälinjainen kukkamaa, jonka reunakivien viereen lisätään laatat kesän tullen, helpottaa nurmenajoa. Nyt oli tarve saada valmiiksi kukka-alueet, että pääsin istuttamaan kasvarin nurkalla koko kesän odottaneet taimet omille paikoilleen.

Terassin otsalauta rajaa kukkamaan toisen reunan, kivi toisen. Istutin Siipiköynnökset, keijunkukkaa ja useamman laukan sipulin. Yksi pihan kukkapenkki on pakko poistaa, joten otan siitä kukat talteen ja osan sain siten siirrettyä tänne.

Näkymä päädystä etupihalle tulee olemaan mielenkiintoinen ja pergolasta on tulossa muutoinkin erilainen, kuin muista kasvualueista. En halua täyttää tilaa kasveilla, vaan kepeän ja vähäeleisen. Täydet kukkamaat on nyt nähty. Niitä meillä riittää.

Pergolan mitta on sama kuin talon pääty. Alueen etureuna on varattu kasvulle, seinävierus oleskeluun. 
Kasvupohja on kovaa savea, joka on muokattu rikki ja sekaan sekoitettu hyvää multaa. Savi pidättää hyvin veden, ja kompostia voi lisätä seuraavalla kasvukaudella.

Vasempaan alakulmaan Moskovan kaunotar, vastaavasti oikeassa alakulmassa on hyvin matalakasvuinen syreeni.

Huvimajan kukkamaasta poistetaan osa kasveista ja tehdään jatkossa muutoksia, joten sieltä nostettiin xxl-koon kuunliljoja, jotka halkaistiin ja ne reunustavat kukkamaan pergolan puoleisen käytävän. Tämäkin kukkamaa viimeistellään keväällä rajaamalla se samanlaisilla reunakivillä, kuin vieruslaatikkokin.
Sitten ne pionit. Tämän kesän ostokset, kaksi valkoista kiinanpionia ja yksi purppura itoh. Joka vuosi pari tainta lisää.

Sipulikasvit kiehtovat, mutta into niiden istuttamiseen meinaa lopahtaa kylmien ilmojen myötä. Osan sipuleista olen tilannut, osa kukkaostosten lomassa kuin huomaamatta pompannut kärryyn.

Tulppaanit on pakko istuttaa ruukkuihin ja viedä talveksi kellariin. Muutoin myyrät juhlii.

Laukoissa on nyt valinnan varaa. On pientä, suurta, matalaa ja korkeaa. On väriä, kiharaa ja palloa.

Ostin vähän kaikkea ja pyrin saamaan loputkin maahan ilman rautakankea.