Talipalloteline

Syksyistä pihaa kuvioi vanhan Vallun renkaan jäljet. Pergolan rakentaminen ei päättynyt miähen käsileikkaukseen, vaan jatkuu, kun ehditään. Maa-ajon, kivien ja painavien taakkojen tuominen traktorilla on järkevä valinta, vaikkakin pihaan tulee painanteita. Talon päädyn mittaiseen pohjaan on kiva suunnitella vaikka ja mitä. Vaikka ei olisi seiniä ympärillä, ostetaan valmiiksi kynttilät varastoon. Näinhän sisustusohjelmissakin toimitaan.

Niin minäkin. Ostin valonauhasarjan, vaikka yhtään tolppaa ei ollut pystyssä. Pergolaan tulisi valosarjoja, tai ainakin yksi, joka kiertää yläreunaa myötäillen. Jossain vaiheessa, kun kaikki rakenteet ovat valmiina, saatan lisäillä, muuttaa tai vaihtaa sarjan paikkaa.
Pergola-alueen toinen päätyhän oli alustavasti varattu kevytrakenteiselle paviljongille. 
Kun päätin, että paviljonki hommataan vielä syksyn aikana, miähen silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä =D. Näin jo kuinka monet pienet valot tuikkivat paviljongin kaarteissa. Kuinka talvi huurruttaa keskeneräisen pergolan, mutta kaiken kruunaa kaunis valo.
Niin paljon taas perustelin ja sain paviljongin kyytiin.  Muistaakseni ystäväni sanoi heidän pihassaan olevaa paviljokia talipallotelineeksi, joka on jäänyt mieleeni. Työpaikallani kerroin haaveilevani omasta talipallotelineestä, jota sitten jouduin hinta/ koko/ kuviokerronalla kertomaan lisää, koska miähet. Ne ei tajunneet puhuvani paviljongista, kun tauolla katselivat Bauhausin sivuja, että mikä lintujen talipalloteline voi maksaa niin paljon!

Miäs yhdisteli palat suulissa. Vahvisti kiinnitykset ja yhdessä kannoimme valmiin paviljongin pergolan takapihanpuoleiseen päätyyn. Rakenne ei ole painava. Sen pystyy hyvin kantamaan kahden, mutta vetelähän tuo on, kun maata vasten ei tule kuin kevyt kaarirakenne. On syytä tukea tämä kunnolla kiinni, muutoin tuuli vie sen. Tai vei jo! Syysmyrsky kaatoi koko pömpelin, vaikka pyysin kiilaamaan maahan kunnolla.
Talon pääty on kuin tuulitunneli, johonka osuu pieninkin henkäys. Samaiselta nurkalta kaatui  syöksyvirtauksessa reilun 16 vuotta sitten isäinpäivän aikaan sekä lipputanko pitkää pituuttaan tielle asti ja vanha mänty huvimajan päälle. Taidan kantaa muutaman kiven painoksi alakaarien jalustan päälle, ettei rakenne hajoa seuraavan myrskyn osuessa kohdalle.

Koska näin tuhansien pienten valojen tuikkeen, ei mikään pitkä valosarja tuonut sellaista fiilistä, että kieputaan nyt ympäri telinettä ja nakellaan nauhat roikkumaan. Ehei!
Pidän järjestyksestä, en tykkää sinne päin heitetystä, vaan nähdään hiukan vaivaa ja tehdään se kunnolla.

Piti sitten ottaa uusimmat viime joulun jälkeen alennuksesta ostettu lipputangon valosarja esille ja alkaa selvittämään mites sitä nauhaa rouva haluaa kieppumaan. Palviljongin päätynuppi irti, rengas kierteelle, nuppi paikalleen ja armotonta ähellystä, tikapuilla kikkailua ja nauhojen mittaamista. Palviljongin kolme oviaukkoa piti jättää vapaaksi kulkea, eikä ikkuna-aukkojen kohdalle tulleita nauhoja sidota kiinni pysyvästi, vaan ne pitää voida nostaa kattorakenteeseen kesän ajaksi. Näitähän ei sitten oteta pois, ennen kuin viimeinenkin lamppu sammuu!

Lisävaatetuksen, parin lämpimän kinnasparin lisäämisen jälkeen kahdeksan 9 m nauhasarjaa oli asennettu jokaiselle sektorille. Nauha jää "katteen alle" kevyelle kaarelle, ei tiukalle, kuin viulunkieli. 
Jos talvi tuo lunta tupaan, se ei peitä nauhoja, koska ne jätettiin tarpeeksi korkealle.

Pergolan yläreunaa kiertää pallovalot, kuin meillä olisi aina juhlat!