Vähitellen kaikki lakastuu

Se tunne, kun tiedät, että mikään ei ole oikein, vaikka kuinka yrität ja kaikki mitä yrität alkaa ahdistamaan. Menneen viikon olotila.
Syksy, vuoden parasta aikaa. Luonto vaipuu hiljaiseen tilaan. Kaikki kaunis peittyy hämärään pimeyteen. Ensimmäiset lumihiutaleet vihmoivat loppuviikosta, kylmyys on saanut kaivamaan paksumpaa vaatetta säilöstä. Enää ei viipyillä pikkupaitasillaan.

Sain aloittaa syksyn kolmannen lasikurssin ja miten nautinkaan ohjauksesta ja uusien ihmisten kanssa työskentelystä. Lauantain kurssi oli pitkä, useamman tunnin mittainen ja pääsimme jo hyvin alkuun ajatellen tulevia kurssi-iltoja. 
Työpäivien aikana on pidettävä evästaukoja ja huilattava jalkojaankin. Koulun käytäviä rampataan pitkiä käytäviä, portaita ja kaikki kurssimateriaali kuljetetaan useamman kerran ees ja taas. Nyt poikkeukselliset jätin lähes kaikki kamani varastoon odottamaan seuraavia tunteja, jotka ovat alkavalla viikolla kahtena iltana samassa tilassa.

Iloitsen, että minulla on päivätyö, joka mahdollistaa turvallisen arjen. Työ on monipuolista, haastavaa ja välillä aika hektistäkin. Jokainen päivä on uusi haaste, joka pitää ottaa asia kerrallaan. Tuntityöläisenä ei urakka paina päälle, eikä vuorotyö rassaa. Kaikkia työaikamuotoja on tullut tehtyä, joten osaan kyllä nauttia säännöllisestä työajasta.Vapaat viikonloput otan aina levon kannalta, enkä haali mitään ylimääräisiä menoja, jos sitten ei satunnaiset työt vie koko viikonloppuani.

Nyt nautin sunnuntain kauneudesta, puuhailen hiukan pihatöissä ja keräilen materiaalin alkavalle viikolle. 
Aurinkoa päivääsi!

Syksyiset, viipyilevät kuvat otettu työmatkoilla.