Perinteiset villasukat 2

Sukkakirjojen uutukaisia on syksyllä ilmestynyt Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset villasukat 2, jossa on museoiduttu ja etsitty suurmiesten ja -naisten sukkamalleja. Ohjeet on tallennettu tämän kirjan sivuille mielenkiintoisen historian kuljettaessa meitä ajassa taaksepäin. Kirjan selaaminen pysähtyy usein juurikin tarinalliseen osuuteen. Viipyilen historian parissa ja ihailen selkeitä ohjesivuja, mallipiirroksia ja ihastun menneeseen aikaan.

Monella meistä on omia muistoja Kekkosesta. Muistan lapsena kysyneeni, kuka tulee seuraavaksi Kekkoseksi, kun Kekkosta ei enään ole? Tarkoitin, kenestä seuraava presidentti.
Kekkosta on tuotteistettu ja nyt on mahdollista neuloa sukatkin ihan ohjeen mukaan, värikkäin raidoin tai kotoisan harmaana.

Kirjoitin Akseli-Gallen Kallelasta aiemmin syksyllä, kun kävimme katsomassa näyttelyn Kallelan lapsuudenkodissa. Nyt on kiva huomata, että kirjaan on otettu osio sukkien muodossa, Kallelan maalaussukat. Tunnetun taiteiljan töitä on nähtävillä monessa paikassa ja mikäpä niitä olisi käydä katsomassa näissä upeissa kirjoneulesukissa.

Huomaa selkeä kirjoneuleohje. Kirjasta löytyy myös toinen pari kirjoneulesukkia, sekä Kallelan puolison Maryn ampiaistossut.

Fredrika Runebergin raidallisen sukan alkuperäinen kappale on Porvoossa J.L.Runebergin kodissa, joka on nykyään museo. Alkuperäinen sukka on menettänyt värinsä, ajanhammas on tehnyt tehtävänsä. 
Tetri on tehnyt tutkimustyötä alkuperäisestä väristä ja muokannut ohjeen tämän päivän langoille ja täysvillainen lanka on vaihtunut kulutusta kestäväksi sukkalangaksi.

Hei, sukat jäi! 
Elias Lönnrotin puuvillaiset sukat saattaisi olla itse Eliaksen neulomat, sillä hän taisi tämänkin monen muun taidon lisäksi. Alkuperäinen malli on noin 1850-luvulta, Lönnrotin äidin neulomat varret. Pitkävartiset sukat kuuluivat sen ajan miesten kesäasun, polvihousujen pariksi. Samassa luvussa on kerrottu flammuvärjäyksestä.

Pari päivää sitten juhlittiin itsenäisyyspäivää, jolloin monissa paikoissa soi Finlandia-hymni, Jean Sibeliuksen käsialaa. Tunnetun säveltäjän elämä oli velkojen kanssa painiskelua. Tuhlaripoika, joka kulutti rahansa kauniisiin vaatteisiin, valmissukkiin, joista Tetri on muokannut ohjeen neulottavaan muotoon. V-kirjaimen muotoinen koukkujuova kulkee koko sukan mitassa.
Toisessa sukkamallissa on tahtipuikko.

Kansalaiset sukat, me tavikset =D
Pitkät polvisukat, jonka malli on neulottu ohuen ohuesta langasta. Arvokkaat tehdä ja omistaa. Sukkapariin oli kirjailtu omistajan nimi ja valmistusvuosi. Hyvä, että ne langanpäät pujottelen.

Lapväärttin sukissa on kaunis ja hempeä kuvio. Mallissa ei ole pitkiä langanjuoksuja. Ässänväärä on tyypillinen länsirannikon tekstiileissä. Pohjanmaalaisissa sukissa on selkeä symboli, joka näkyy sekä neulotuissa, että virkatuissa tekstiileissä.

Kirjasta löytyy n.20 sukkamallia, joista nämä Korsnäsin sukat ovat minulle mieluisimmat. Pirteä väritys on länsirannikon villapaidoista tutuksi tullut kuviokerta. Paidoissa on sekä neulottu, että virkattu kuviokertoja, joita mestarit tekivät ringissä.

Olen joskus kuullut sanan jalkaverho. Tämä malli on Karijoelta "karvarin vaimon" neulomat kolmen silmukan valekonttineuletta. Useamman raidan sukissa varret ovat pitkät.
Nämä ja monet muut perinnesukat Tetri on muokannut tähän päivään, joita voi selata yhdellä istumalla.