tiistai 5. marraskuuta 2019

Näyttelyt

Olemme taas rampanneet kulttuurin perässä, kun siihen on ollut oiva mahdollisuus. Molemmat näyttelyt ovat tältä erää ohitse, mutta on kiva tallentaa kohteet muistiin. Käydään ensinnä Jaatsilla, joka on kultturitalo Sastamalassa. Tämä on aivan iltatyöpaikkani lähellä, jossa ehdimme käymään ennen kurssi-illan alkua. 
Kulttuurista yleistietoa, koska tämä talo on Akseli Gallen-Kallelan lapsuuden koti. No wau! Talohan on upea puitteiltaan ja täällä olemme siksi, että näyttely Sekaisin Sevotetusta, eli Kiikkalainen räsymatto on vallannut koko talon!
Mattojen kutominen on ollut kautta aikain opistojen varmasti suosituin harrastepiiri. Monissa pirteissä kangaspuut oli sijoitettu helposti lähestyttäviksi. Aina kun oli aikaa, mattopuut paukkui.
Sevottaa on murresana, joka tarkoittaa sekoittaa. Sekoitetaan kuteet ja kuvat kertokoon, kuinka onnistuneita sekoitukset ovatkaan!
Itselläni oli aikoinaan tilaisuus seurata sevotusta ihan vierestä, kun olin työssäoppimassa Sastamalan Taitokeskuksessa.
Osa matoista oli nostettu seinille, ovathan ne taidetta. Käyttötaidetta.
Jokaisen näkemäni maton kohdalla, tää on paras-lausahdus. En osannut lopulta valita sitä mieluisinta, olivat niin kauniita kaikki.
Hienoa, että oppi siirretään seuraavalle sukupolvelle ja materiaalin voi kierrättää.
Huomaa, jokaisen maton suorat reunat!!



Valopolku 2019 on vapaaehtoisin voimin rakennettu valoshow Tampereen Tohlopinrantaan. Valotaiteen tekemiseen ovat osallistuneet yritykset ja opiskelijat. Polku mutkittelee Tampereen illassa 18-22 välillä. Mystinen musiikki, erilaiset teokset herättävät mielenkiintoa. Polun varrelta voi poikkeilla, mutta varovainen saa olla, kun kivet ja kannot, nuo luonnon omat oikut eivät näy, mutta tuntuu, kun kompuroi. 
Meille käynti oli ensimmäinen kerta ja se ajoittui juurikin tuohon ilta 10 ensimmäisenä viikonloppuna. Paikalla oli runsaasti yleisöä, eli hyvin väki liikkuu erilaisissa tapahtumissa.
Kierros oli pitkä, erilaisin elementein toteutettu. 











5 kommenttia:

Liisan kotona kirjoitti...

Mukavaa välillä harrastaa kulttuuriakin. Upeita teoksia tuolla valopolulla. Mukavaa tiistaita :)

KristiinaS kirjoitti...

Tämmöiset valoteokset pimenevässä illassa ovat aina kauniita ja koskettavia. Kyllä vaatii tekijältä silmää näidenkin tekeminen, siis että miten se valonlähde kauneimmin erottuu ja istuu maisemaan sitten kun päivänvalo poistuu ja se vieressä oleva puu/kanto/seinä/tms ei enää näykään siinä pimeydessä.

Sartsa kirjoitti...

Näin pimeällä valotaideteokset on aina upeita. Tääläkin oli pari vuotta sitten joen rantapolulla ja näytti mahtavalta.
Mattojen teko vaatii hyvää värisilmää, mitkä värit sopii yhteen. Lisäksi matonteko vaatii aikamoista fysiikkaa...minun kädet ei siihen luonnistu. Meiän mummo se paukutteli mattopuita elämänsä aikana ihan hirveästi :) Eikä valitellu olkapäitään :)

Saija kirjoitti...

Rakastan kauniita räsymattoja!! Valotapahtumat on upeita juttuja, kiva kun niitä järjestetään.

TeSa kirjoitti...

Valopolulla kiersi paljon ihmisiä, eli tarvetta tapahtumille on. Hienoa, että on erilaisia tahoja, jotka tekevät tapahtumat mahdolliseksi. Oikein odotan jouluvalojen kimalletta.
Kuten mattonäyttelykin. Niin arkinen asia, matto, on nostettu seinälle ja ei ole ihan sama mitä lattialle laitetaan.