Puuteria

Jouluaattoon ei ole kuin kymmenen päivää. Jokaisena päivänä koti koristautuu pienin teoin, kun viimeisetkin naulapussit ja pensselit on viety paikoilleen. Olipa remppa! Nautin suunnattomasti saadessani laittaa joulun näkyväksi, kynttilät palamaan ja kuusen koristeineen.

Olemme siirtäneet, raahanneet ja vetäneet isoja huonekaluja, kun lapsityövoima on karkonnut. Ne sai varmaan tarpeekseen jatkuvasta kantamisesta =D. Toki me lahjoimme pojat viikko sitten, mutta ilmeisen huonosti, kun apua ei ole saatu. No, jotain me vielä yhdessäkin jaksetaan. Nuorin tulee tänään yhden tehotytön kanssa käymään, mutta ei kerrota, että taas on kannettavaa.

Tyhjensimme joulukoristelaatikot pohjia myöden. Keräsin monta kassillista koristeita kierrätykseen ja osan käy hakemassa sisareni. Jokainen laatikko, tarkoittaa mahdotonta määrää, on ahdistanut vuosien ajan ja päätin ottaa hetken siivoamiseen. Kannatti!
Ylimmät kuvat nappasin eteisen seinästä, jonka tapetti on niin puuterisen kaunista.

Vaikka kaikki on ollut sekaisin monta viikkoa, olen tahtonut osallistua joulunajan erilaisiin tapahtumiin omien voimien mukaan.Toki näitä lippuja varatessamme, ei edes tiedetty rempan vaiheista yhtään mitään.

Kävimme kuuntelemassa Antti Railion Täällä Pohjantäden alla joulukonserttikiertueella Tampereen Tuomiokirkossa kauniit esitykset. Kyseinen nimikkokappale sai taas veden rullaamaan poskia pitkin. Olimme kerrankin hyvissä ajoin paikalla, saimme edestä toisen rivin paikat ja kyllä holvikatto kajahti!
Kirkon kauniit lasityöt saivat taas pyörimään penkkirivillä, mutta ulkoa tuleva valo puuttui. Nautitaan hetkestä ja jatketaan kodin kohennusta. Hyvää viikonloppua kaikille,