Telkkuhuone

Vuodenvaihteen tienoilla en halunnut lähteä kotoa pois, kuin pakollisiin menoihin. On ollut ihan mielettömän ihana fiilistellä valmiiden huoneiden kanssa. Nauttia, kun kaikki on tehty. Miäs olisi vienyt minut syntymäpäivämatkalle, mutta pyysin saada olla kotona. Sain. 
Kiertelen, katselen ja mietin vielä yksityiskohtia, mutta nyt on hyvä ja antaa ajan kulua ja taas jaksaa. 
Loma teki hyvää, vaikka mitään ei tehty. Ja juuri sen vuoksi loma oli ihan parasta.
Telkkarihuoneesta tuli murheenkryyni, kun valikoitu tapetti oli jo tullessaan pilalla. Teimme asiasta reklamaation ja saimme hyvityksenä uuden erän samaa tapettia, joka sekin oli pilalla. Tapetin toisessa reunassa kulki likaraita ja tapetin pinnasta puuttui kiilto. Taas kauppaan.
Olin suunnitellut, että näkymä pirtistä telkkuhuoneeseen pysyy lähes samana, jonka vuoksi valikoimani tapetin kaupanpurku otti lievästi sanoen hiukan voimille. Aikaa kului tuhottomasti asian selvittelyyn ja remppa laahasi kolme viikkoa koko ajan jäljessä. Remppa aloitettiin tästä tilasta, mutta se oli pakko keskeyttää ja odottaa asian selvittelyä. Siksi siirryimme aloittamaan remppakamppeiden kanssa talon toiseen päähän, saaden koko kodin kaaoksen valtaan.

Miäs otti parin päivän kesäloman ja minä puolen päivän vapaan, että saatiin valittua uusi tapetti. Tapettien seinään laitossa ei mennyt kauaa, kun oli jo valmista. Ne epäonnistuneet yritykset piti vain repiä pois.
Useamman kaupan kierrettyämme, emme halunneet jäädä odottamaan mitään tilaustuotetta, vaan rullat piti saada heti mukaan. Tapetin väri on vaalea harmaa, mutta eri valoissa sen näyttää himpan vaaleanpunaiselta, toisen mielestä hiukan lilalta. Pääasia, että se on seinässä ja passaa kokonaisuuteen.
Huomaa tässäkin huoneessa valkaistu katto, joka vaati yhden käsittelykerran enemmän, kuin mikään aiemmin maalattu.

Tila jaettiin niin, että saimme sopimaan tietokonepöydän, minun kässytuolin, telkun ja viimeisenä hankintana kirjahyllyt kässykirjoilleni. Joo-o. Onhan niitä. 
Joku voi huokaista kauhusta kirjojen määrälle, mutta kuka kerää mitäkin.  
Tämä huone on kotimme pienin makuuhuone, mutta monasti olen maininnut, tämä on muuntautumiskykyisin. Entinen käsityöhuoneeni muuttui aikanaan humun huoneeksi. Hänen vartuttuaa ja kotoa pois muutettuaan tästä tuli tv-huone. Ja sellaisena se jatkaa edelleen. 

Maalarin pukkijaloilla seisova tietokonepöytä on minusta niin kiva ja huoleton, että se saa jatkaa vielä palveluksiaan kanssamme. Pukkijalat olen ostanut kirppikseltä, vanha ovi on sisareni kodista.
Tässä huoneessa on pari kivaa elementtiä, josta toinen on tämä uusi, vanha parturituoli. Pongasin yhtenä aamuna netistä ilmoituksen parturituolista, jonka näin sopivan mukaan muutokseemme. Tuolista saisi hyvän ja tukevan istuimen tietokonetyöskentelyyn ja sitä siirtämättä se kääntyisi näppärästi myös tv:n katseluun. 
Haasteitakin oli, että tuoli meille saapui, se nimittäin sijaitsi aika kaukana, mutta sain puhuttua nuorimman isänsä kaveriksi tuolia hakemaan. Syksyisenä sunnuntaipäivänä tuoli tuotiin kotiin, siis samana päivänä, kun se bongasin. Tuolin selkänoja oli hiukan liian kaatumakulmassa, enkä voinut sitä käyttää sellaisena laisinkaan. Pätkä kierretankoa, mutta sekään ei vielä auttanut saamaan selkänojaa tarpeeksi pystyyn, joten miäs hommasi lisää kierretankoa, rymysi ja kolasi, niin johan on tuoli ollut kuin kansankynttilä!
Aa että, tykkään. Ihan parasta tämän tuolin kanssa, kun pöydän alta on voinut jättää jalkarahin pois kolisemasta. Meillä on miähen kanssa reilun 20 cm pituusero, niin minä pumppaan tuolin itselleni sopivalle korkeudelle ja miäs pusauttaa pumpusta ilmat pihalle ja istuu alempana.

Kaikesta mittaamisesta huolimatta en saanut mahtumaan tänne tyttären sohvasänkyä, joten aloitin kuumeisen etsinnän kirjahyllystä. Alun alkaen ajattelin saavani vaarin kammariin jonkinlaisen kirjahyllystön, mutta varsin pian ymmärsin sen olevan mahdoton tehtävä.
Etsin jotain vaaleaa hyllykköä, en mitää kasaria. Katselin 50-luvun siroja hyllyjä, mutta hinta kirpelöi. Löysin massiivipuisen tammisen ihanuuden, mutta pidin hakumatkaa mielettömänä ja palasin takaisin lähiseudulle.
Näin mustat ihan lähellä, mutta eihän meille nyt mitään mustaa hankinta! Miäs lupasi sutia maalit päälle. No mietitään vielä.
Laitoin kuitenkin seuraavana aamuna, sekin oli sunnuntai, viestin myyjälle. Pian miäs oli naapurin kanssa jo menossa ostoksille ja niin meidän pirtin lattialla tönötti kaksi umpipuista hyllykköä.
Nämä oli pakko päästä heti sovittamaan, eikä aikaakaan, kun molemmat lappasivat vaatehuoneesta kirjoja pois. Eikä se tapahtunut ihan hetkessä.
Laitoin jokaisen kirjan tekniikan mukaan omaan hyllyyn. Tähän mahtui niin puutarhakirjallisuus, kuin sisustuskirjatkin. 
Uusien, käytettyjen, hyllyjen myötä vaatehuoneesta laitettiin kiertoon yksi hylly ja samalla saimme siivottua koko huoneen ennen joulua. Mustat hyllyt tekivät kirjoilleni raamit, eikä ne tunnu yhtään liian tummilta, varsinkin kun kirjojen selkämyksien värit vievät huomion. 
Nyt kirjat ovat käteni ulottuvilla ja vain omassa käytössäni. Syy miksi ne ovat vuosikaudet olleet piilossa vaatekaapissa on se, että en halua lainata yhtäkään kirjaa kenellekkään.

Halusin huoneeseen boheemia kirjastotunnelmaa samettiverhoina. Aiemminkin oviaukon yläpuolella, molemmin puolin huonetta olleet tappinaulakot laitettiin paikoilleen. Olin ostanut kesällä honkkarista kolme samettiverhoa, jotka lyhesin. Pätkityistä kaitaleista ompelin lenkit, joista verhot ripustettiin.
Hyödynsin Tallinnasta ostamani hapsunauhan ompelemalla sen kahden verhon mittaan. Vain pirtin puoleinen täydentävä verho jäi ilman koristenauhaa.

Vielä on koristenauhat saaneet olla paikoillaan =) 
Telkkuhuoneesta tuli valoisa ja avara. Maalatun vaatehuoneen oven edestä jätettiin kangasverho pois. Tästä tilasta on nyt esteetön kulku vaatehuoneen lävitse talon toiselle sisäänkäynnille. Toivon kuitenkin, ettei sitä käytetä, etten saa kohtausta pelkästä pelästyksestä, kun ei sieltä olla ennenkään kuljettu!

Näkymä vielä pirtin puolelta verhoihin. Telkkarihuoneesta ei kuulu liiemmin äänet, kun toinen nukkuu. Meillä on aina hieman erilaiset unirytmit ja näin molemmat voivat levätä ilman, että häiriköi toistansa.
Telkkarihuoneeseen ei tehty mitään kalliita hankintoja. Satsattiin kunnolliseen energiansäästö kattovalaisimeen. Toinen valaisin, 40-50-luvun ihanuus, oli lähes 30-vuotta vanhalla pirtillä, ennen kuin se haettiin muutama vuosi sitten juurikin tähän huoneeseen.
Hyllyköt, niin kirjoille kuin pienesineille, ovat meille uudet. Samoin parturintuoli. 
Tämänkin huoneen seiniä tulevat koristamaan erilaiset taulut, valokuvat ja esineet, joista tulee hyvä mieli niitä katsellessa.