Pistaasi

 Kun kuorin ja söin ensimmäisen pussillisen pistaaseja mietin, että mitähän kuorista voisi tehdä? Miksi ei vaan voi syödä, eikä aina nähdä mahdollisuutta hyödyntää materiaalia? Tästä tuli sitten kierre, kun yhden pussin materiaali ei olisi riittänyt, piti ostaa sitten toinenkin pussi.
No sen tyhjentämisessä ja syömisessä auttoivat miäs ja nuorimmainen.
Olen pessyt kuoret ennen käyttöä. Niiden pinnassa on suolaa ja rasvaa, joka saattaa ajanollen tuoksahtaa.
Ruottalaisesta ostamani hajustepussi oli tehnyt jo tehtävänsä ja olin heittämässä kaiken kompostiin. Pysäytin liikkeen ja keräsin kuormasta pudonneet takaisin. Jossain vaiheessa hoksasin, että nämä kaksi materiaaliahan voi hyvin yhdistää samaan työhön.

 Styrox-kranssi kaapista esiin ja kuoria sovittamaan pintaan. Täytyy sanoa, että ei ihan helpoin materiaali nämä kuoret ole, kun ne ei taivu, eikä halua pysyä paikoillaan. En käytä mielellään kuumaliimaa, se venyy ja paukkuu irti, vaan tein hitaasti ja hartaasti liimamalla.

 Kun olin saanut kuoret tahtomilleni paikoilleen, kävin ulkona maalaamassa mustalla kilikalimaalilla työpohjan mustaksi. Ja kaikki tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten =)

Olin saanut muut höysteet liimattua, kun inspiraatio loppui. Puolivalmis työ oli siirtynyt suuntaan, jos toiseen. Ensinnä tästä oli tulossa syksyinen oranssilla piristeellä, vaan eipä tullutkaan.
Viime päivityksen kuvissa tämä näkyy vaaleanpunaisen kärryn päällä tässä vaiheessa.

Lauantaina, hyvin nukutun yön jälkeen en ollut vielä aivan hereillä, kun se idea täydentyi! Puiset ompelulankarullat. Olen kerännyt jäämistöstä erilleen nostalgiset langat, koska epäilen, etteivt ne kulje hyvin koneessa. Lanka katkeaa tai suhraantuu. Tässä askartelussa ne toisivat hiukan kaivattua väriä työhön ja kun valmiin kranssin paikka tulee olemaan ompelikonekaapin ovi, niin sehän sopisi vallan mainiosti kuvaamaan mitä kaappi sisältää.

Taas liimapurkki esiin, nyt tavittiin nuppineulatkin apuun, kun rullat liukuivat pitkin kranssin pintaa. Ajattelin, että enemmän on aina enemmän ja toisen säiltyspurkin sisältö pitää saada tyhjäksi.

Etsin rullien lisäksi neppareita ja sormustimia ja ristiin rastiin tökityt bambutikut sai yllensä vanhat kirjoneulesukat.

Taas on yksi keskeneräinen työ valmiina, materiaalia ei heitetty hukkaan laisinkaan, vaan kaikki kierrätettiin. Styrox-pohja ja kilikalimaali on uutta.

Nämä sukat ovat vanhat. En tiedä alkuperää, olen saanut ne perintönä muiden käsityötarpeiden mukana. Saattaa olla, että nämä on neulottu malliksi tai nukenleikkeihin. Olen niitä vaalinut ja nyt ne sopivat täydellisesti kranssin keskelle. Ompelin ne yhteen muutamalla pistolla ja kiepsasin tikkujen lomaan.
Ai pistaasinkuoret? Kyllä ne sieltä pilkottaa.