Karkulaiset

Kulunut viikko toi tullessaan kesän, jota ollaan niin kaivattu. Sen tuleminen kesti ja kesti, eikä kylmälle ollut loppua näkyvissä. Meille oli merkitty kolme työpäivää, mutta itse en päässyt kuin kahtena päivänä lähtemään. Sairastuin yhtenä yönä ja jäin kotiin potemaan. Vähän jaksoin puuhailla pihalla, loppuviikosta enemmän.
Perjantaista olimme suunnitelleet päivän, jolloin etsitään uusia kukkatarhoja ja käymme samalla katsomassa tyttären perhettä.

Suuntasimme kulkumme kohti Lempäälää, jossa on netistä löytyneiden tietojen mukaan ainakin neljä kukkatarhaa aika lähellä toisiaan.

Ehdimme käymään kolmessa paikassa, joissa tarjonta on varsin runsasta. Tein jokaisesta hankintoja, mutta vielä jäin ilman muutamaa kasvia. 
Minulle uusia tuttavuuksia löytyi paljon. Tällaisen Love&Wish salvian ostin kaksin kappalein. Vielä en laittanut ulos, vaan odottelen muutaman lämpimän yön.

Ihastelin amppelikukkien runsautta, mutta en ostanut ainuttakaan. Olen jo aiemmin tehnyt pari amppelia ja ne ovat hyvässä kasvussa kasvarin suojissa.

Auton takaosa oli melko pinkeenä, kun kannoimme viimeisetkin ostokset Forssasta pienen pieneen nurkkaan. Tyttären pihassa tyhjensimme sinne jäävät tavarat, että saimme haettua vielä kotimatkalla Humppilasta yhdet maitokärrit =) 

Olin sopinut myyjän kanssa, että liikumme omalla aikataululla ja käymme tekemässä omatoimisen noudon kesämökin pihasta, kun lähdemme kohti kotia. Eli tyhjensimme auton mökin pihaan, nostimme kärryt kyytiin ja kukat mukaan!

Mökkipihassa tyhjensin loput vesipullostani parille perennalle, kun aivan huusivat vettä. Muutoin kaikki taimet tulivat ja voivat hyvin. Oli kaikin puolin kiva tehdä kierrosta ihan uusiin tarhoihin.

Kuten myös oli niin ihana päästä katsomaan näitä bimuja! Olimme viimeksi tavanneet synttäreillä ja siitä tuntuu olevan jo ikuisuus aikaa. Tytöille ei oltu sanottu tulostamme mitään, joten riemu oli melkoinen ja halausten määrä valtaisa.

Iltapäivä meni vauhdilla. Tytär oli laittanut ruuat valmiiksi ja saimme vatsamme täyteen. Samalla käynnillä hoitui muutamat kosmetologiset vaiheet, joista mummeli kiittää.

Tytöt ovat olleet kotihoidossa loppukevään ajan, eivätkä palaa ennen syksyä kunnalliseen hoitoon. Kovin ovat kyselleet koska pääsevät kylään mummille ja vaarille, jopa yökyläilystä oltiin kovin kiinnostuneita.

He eivät ole myöskään nähneet serkkujaan, joten kaverikipeitäkin taitavat olla. Uskon, että tytöt ikävöivät melkoisesti normiarkea, hoitokavereitaan ja erilaisia arkisia kohtaamisia.

Touhuilimme terassilla tyttöjen kanssa ja minä pääsin vuorollani mukaan pallopeliin. Touhukkaan neidit ovat hyvin avoimia, reippaita ja niin toistensa villiinnyttäviä.

Vaari auttoi vielä puska-aidan leikkaamisessa ja sitä vähän kauempaa piti tutkailla. Toki omat haravat otettiin käyttöön ja kerättiin risut kasaan.