Pienellä porukalla

Ihana, ikimuistoinen äitienpäivä on juhlittu jälleen. Erilaisen tästä teki tämä poikkeusolo, joka jätti osan porukasta tulematta. Kevään kauhu, korona, ei ole rankonut onneksi meistä yhtäkään. Olemme olleet melko kuuliaisesti vain töissä ja asioillamme, kaikki muu on jäänyt pois tapahtumasivuiltamme. Niin taitaa olla  muillakin.

Vietimme yhdessä pitkän päivän. Laitoimme miähen kanssa ruuat ja mentiin helpolla tänä vuonnakin, muusia, mureketta ja salaattia. Ruuan jälkeen hetken huilia, tiskit koneeseen ja ulkoilemaan. Iltapäivällä oli vielä ihan kiva ilma ulkoilla, kova tuuli ja aurinkoinen ilma. Illasta voi sanoa, että vaakatason tuuli, vesisadetta ja yöllä alkanut lumisade.

Milja puhalteli saippuakuplia, juoksi liukumäkeen, leikkimökkiin, hyppi trampalla ja kikatteli. Ihan joka kuplaa ei tarvinnut puhaltaa, riitti, että nosti renkaan nesteestä ylös, kova tuuli hoiti kuplat.

Niin kivaa kesäpuuhaa!

Vaarin hiekkakasa oli aika korkealla, traktorin peräkärryssä. Sinne piti nostaa ja sieltä piti ottaa koppi kiinni. Kengät oli täynnä hiekkaa, no tietysti.

Kahvikakku, suolainen juustokinuskikakku, on miniän käsialaa. Oli kyllä hyvää.

Muut tarjottavat oli hoitanut kaupantädit. Kaikki hyvät ajatukset leipomisesta ja laittamisesta loppuvat mielenkiinnon puutteeseen. Jos minulla oli pitkään neulejumi, niin nyt on leivontajumi. Ei vaan tapahdu.

Milja keräsi voikukkia, jotka hänen piti ottaa mukaansa. Niin vain jäivät mummilassa keittiönpöydälle.

Illalla ihailin kauniita kukkia, jotka ilahduttavat vielä pitkän aikaa.

Milja askarteli minulle kauniin kortin, mummi ja kukat. Huomaa korvakorutkin =)

Tämän voin laittaa terassinpöydälle, jos lumisade taukoaa ennen kukinnan loppumista.

Tyttären perheeltä saimme kerhokuvat. Ihanat pimpulat, joista ilmeisesti Venla oli kirjoittanut tärkeän tittelin kirjekuoreeni.

Venlan ja Vanessan askartelemat kortit, suloiset pienet kädet.

Omat ekaluokkalaiset, jotka tekivät minusta äidin. Olemme miähen kanssa siunanneet ittemme enemmän kuin kerran, että korona -aika ei koetellut näiden opintojen aikana. Olis toi koulu jäänyt varmaan suorittamatta. Ainakin osalla.

1-v lastenlapset-tehotytöt, joiden mummina olen saanut kokea monta muistoa ja kaunista hetkeä. Ikävä on kova!