maanantai 18. tammikuuta 2021

Litterii

 Talvi on jälleen piirrellyt omia kauniita kuvioitaan. Suomen yli pyyhkäissyt talvimyrsky ei tuonut tälle seudulle mitään suurta lumimäärää, mutta saimme kauniin luontoa valkaisevan lumipeitteen ja heti perään nenänpäätä jäädyttävän pakkasen, -25' on ihan siedettävä pakkanen. Taas on saanut tuulettaa paksumpia villavaatteitaan työmatkoilla. Paksumpaa toppaa, villahuivia ja sähköstä ritiseviä paitoja. Entiten minulta paleltuu kädet, joten ilman topparukkasia olen ihan hukassa. Töissäkin minulla on erikseen toppakintaat, kun käyn lastaussillalla. Jatketaanpas neulelinjalla, kun sain tyttöjen settiin vielä toisetkin lapaset. Lapsethan käyttää enimmäkseen paksuja topparukkasia, mutta automatkoilla ja kyläillessä on ohuemmat lapaset ihan käypiä.

Neuloin peruslapasiin isommille tytöille pidennettyä helmineuletta kämmenselän puolelle ja nuorimmalle perus helmineuletta. Sisarukset erottavat hyvin omansa, tai ainakin lasten vanhemmat erottavat pienen kuvioeron.
Varrensuuhun virkkasin muutaman kerroksen ihanaa pörröistä litteriä, kuten osa asian ilmaisee. Turkismainen pinta on kyllä niin suloisen pehmeää, että mummikin tykkää. Lapasten lanka Gjestal ja lapasen varressa Katia. Kastelin valmiin neuleen, että kuvioneule oikenee. Samalla lanka muuttui mukavan pehmeäksi, vaikka ensituntuma olikin karhea.
Nyt täällä on harvinaista herkkua, itseleivottua pullaa ja kakkua. Pidän leipomisesta, mutta kuka sen kaiken syö? Siksi olen päättänyt leipoa vain juhlaan, jos silloinkaan. Teimme vuoden alussa tietoisen päätöksen, että nyt tyhjennetään ruokavarastoja, eikä käydä kaupassa ostamassa, kuin pakolliset. Miäs sulatti ja pesi molemmat pakastimet. Minä täytin. Tyhjensin kuiva-ainevarastot ja yksi uusi muoto oli pulla. Nautimme tuoretta pullaa kasvarissa, kun haimme jouluiset koristeet pois. Eihän me pelkkää pullaa syödä.
Yksi orpo sitruuna jääkaapissa muutti muotoaan kakuksi. Olin ostanut uuden kakkuvuoan, joten olihan se nyt heti saatava korkata. Ja kaiken tämän herkuttelun lisäksi, olemme aloittaneet kahden lämpimän aterian päivärytmin uudestaan.
Aurinkoisia talvipäiviä sinulle,


7 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Suloisen värisiä nuo lapaset ja ihan rupesi nyt pullaa tekemään mieleni. Harjoittelen nyt gluteenitonta leipomista ja ainakin suolaisista leivonnaisista tulee höttöä, joka ei säily mitenkään.
Komea myös tuo kakkusi.

TeSa kirjoitti...

Kiitos Enkuli. Olen leiponut gluteenittomana vain piirakoita. Jee, onnistuin 😊

Sartsa kirjoitti...

Mulla on tuplalapaset riittäny hyvin pakkasillakin, lenkeillä. Toisaalta en peuhaa lumihangessa, kuten ehkä tuon ikäiset, joille teit söpösiä kyläilylapasia :)
Ompas sulla kaunis kakkumuotti! Ja kateutta herättäviä pullia...olen surkea pullaleipuri :( Meiän äiti on sanonu kakuistaan, että kaikkihan ne lätsähtää. Minulla tuo kohtalo koskee pullia, eli suvussa jollain lailla kai kulkee ;D

Irma kirjoitti...

Oi-oi miten ihania lapasia:)
Itse leivottu pulla on niin hyvää, nam-nam. Tulee leivottua silloin tällöin nyt kun on paremmin aikaa;) ja juu, itse se on syötävä miehen kanssa ja sitten pitäisi taas tehdä pidempiä lenkkejä. En kuitenkaan stressaa, syön jos syön ja pidän taas taukoa:)
Tuo kahden lämpimän aterian päivärytmi olisi kyllä varteenotettava täälläkin.

Nila kirjoitti...

Miten ihanat lapaset olet tehnyt. Minä olen myös kova leipomaan makeaa ja suolaista. Teen joka viikko myös sämpylätaikinan. Ihana kakkumuotti, pitihän se kokeilla 🤗😁
Kauniit ja herkulliset pullat ja mukit kyllä nyt kelpaa. Minunkin pitää mökin pystypakastin sulattaa kun mennään seuraavan kerran. Saa myös vähän järjestettyä sitä taas toiseen uskoon.

Saija kirjoitti...

Olet tosi nopea neulomaan kun valmiita töitä valmistuu tiuhaan. Sievät ovat nämäkin lapaset littereineen. Peruspulla on parasta!

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos kaikille kommenteistanne.