Meillä on panostettu lintujen talviruokintaan joka vuosi. Tänä vuonna entistä enemmän, kun on aikaa paneutua asiaan. Lintujen ruokinta on kivaa puuhaa. Päivittäin pihapiirissä vierailee useampi lintu pyrähtämässä. Kun aloittaa, ei saa lopettaa ennen kuin lämpimät ilmat tarjoaa luonnosta syötävää.
Tarjolla on monenlaista. Pähkinöitä, siemeniä, talipalloja ja rasvapötkylöitä erilaisin täyttein.
Kasvarin lappeen alla on kaunis pähkinäteline. Tätä on helppo täyttää, kun ruuvaa tuon lenkin hatusta auki. Tämä sijoitettiin tarkoituksella lappeen alle, ettei kansi jäädy kastuessaan ja voidaan helposti täyttää uudelleen.
Hangessa ei näy jälkiä, mutta oletan pinnan alla suojassa liikkuvan vipeltäjiä, jotka putsaavat ruokintapaikkojen jämät.
Kasvari on saanut myös kunnon lumihupun. Nyt sinne päästäkseen pitäisi tehdä kunnon lumityöt.
Viikonloppuna laitettiin vielä yksi ruokinta-automaatti keittiön ikkunan eteen, josta sitä on kiva seurailla. Kaunis kuparinsävyinen automaatti täytettiin siemenillä ja asetettiin kapean koukkuun niin, että oravat eivät pääsisi pöyhimään laudalle. Katselin, kuinka kaksi vipeltäjää siistii ruokintapaikkoja, sukelteltua lumihangessa. Hetken päästä toinen nousee näkösälle, toinen on sukelluksissa. Taitavat jokaisella sukelluksella saada jotain syödäkseen.
Neuloin miähelle paksun pipan Novitan 1/2021 lehden ohjeen mukaan. Lanka on Suomivilla, 100 % suomalainen villa, joka ei kutittanut minuakaan, kun koeajoin pipan. Tässä mallissa joustin on kolminkertaisena, eli kyseessä on hyvin lämmin päähine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti