Silmäsalmiakkia

 Viime viikko oli raskas, erittäin raskas. Miäs on edelleen sairaalassa ja minä olen yrittänyt olla tehokas töissä, mutta en oikein onnistunut. Kaikenlaiset tunteet, epätoivo ja ahdistus on ollut läsnä. Kotona olen voinut rauhassa romahtaa ja kerätä taas itseni kasaan uuteen päivään. Kotona olen vain järjestellyt paikkoja, yrittänyt touhuilla ajatukset toisaalle. Mutta ei siitä enempää. Päivitän nyt tilaustyön, jonka kanssa puuhailin monta viikkoa. Karkkikilpailutossut, muistaakseni vuodelta 2016, oli voittosukat, joita lähdin toteuttamaan koossa 38 x 2.

Ohje on vaillinainen ja tein tekstiosan uudestaan ruutupaperille. Sukkaosat on neulottu kaksinkertaisella seiskalla. Melkoista peltiä 4, 5 mm:n puikoilla. Pohjat on virkattu yksinkertaisella langalla, kolmosen koukulla. Ohje oli mielestäni sekava, ei mitenkään johdonmukainen, joten muokkasin ne tossun pohjiin sopiviksi.

Mustan pohjan jatkoksi virkatiin valkoiset reunukset, joita sovittelin vuoroin omiin jalkoihini, vuoroin keskeneräisen työn päälle.

Ompelin pohjat kiinni etupistoilla. Tässä kohtaa voinen jo sanoa, että monipuolisesta osaamisesta, suunnittelusta ja ohjeen muokkaamistaidosta on paljon hyötyä. En ole löytänyt yhtäkään kuvaa tossuparista, kilpailukuvaa lukuun ottamatta, täydennettynä kaikilta pinnoilta.

Valmiin tossun istuvuus oli hyvä, vaikka nyt näyttää lituskalta.

Tein tossut valmiiksi lomalla, jossa kastelin valmiin työn etikkaliemessä ja kuivattelin kuivauskaapissa. Muotoilin työn venyttämällä kosteana. Sillä aikaa, kun tossut kuivuivat, virkkasin vielä silmät, jotka ompelin tekstien alle. Lopuksi virkkasin vielä muutaman kerroksen ks varrensuihin, kun kaatuilivat ihan holtittomasti.

Siinä ne! Kuvasin Hepokönkään maisemissa, kauniissa aamuauringossa.

Kahteen tossupariin meni lankaa 0, 630 kg.

Tossut vaihtoivat omistajaa Katinkullan respan kautta, kun sattumoisin toisen tossuparin saaja oli samalla viikolla lomailemassa Vuokatissa, kuin mekin.