torstai 4. maaliskuuta 2021

Vihreä peukalo

 

Niin varmasti, kun kevät näyttää ensimerkit, minä pongaan kukkakauppaan. Voi mahoton, että on vaikea hillitä itseään, kun kaikki näyttää niin kauniilta. Lisää ruukkuja, lisää viherrystä, lisää kaikkea ihanaa. Tällä kertaa ostin vain pikkuruiset santut, joista oma Santtu sanoi, että onpas ne pieniä.

Olen yrittänyt olla malttillinen. En vaihda multaakaan, jos mikään kasvi ei sitä vaadi. Olen vähän haksahtanut näihin kasvoruukkuihin. Tämän suuren ja painavan ruukun ostin jo kesällä Hankkijasta. Neidon kutrit ovat venyneet hyvin.
Vieruskaverikseen sai Tokmannin ruukun, siron ja keveän. Hiuspehkona kultaimarre. Ruukkujen hankaluus on suojaruukun puute. Tähän pieneen ruukkuun laitoin ohuen vetopussin, ettei neito vaadi tyvelleen juurihoitoa.



5 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Kasvoruukut sopivat tosi hyvin noille kasveille:) Voi kun täälläkin olisi viherpeukalo mutta kun ei niin ei;)

Sartsa kirjoitti...

Eipä ole täälläkään ;) Mutta jos tekisin tuolla samalla reseptillä, että hakisin kukkakaupasta, niin kyllä ne ainakin jonkin aikaa kestäisivät kauniina. Nuo "hiuspehkot" on kivat! Minulla jos olis, niin olis jatkuva hiustenlähtö edessä ;D

Liisa kirjoitti...

Eikä,tämäkään kirjoittaja ,ole viherpeukalo.
Nuo Sinun kukat ja suojaruukut aivan ihania..erikoisia.
Nyt ostin kahvipöydälle krysantteemin....
pitäisiä ruveta tekemään suojaruukkuja pääsiäiseksi.
Hiustenlähtö ois minunkin kukkaruukussa ilakoivan kohtalo:))
Hyvää viikonlopua,Sinulle TeSa 🌺🌞

jk. uskomattoman kaunis lamppu 💜🧡

enkulin käsityöt kirjoitti...

Oi oi miten kauniita kukkasia ja ruukkuja.

TeSa kirjoitti...

Kiitos ihanat! Viherkaveissa on monta mököttäjää, mutta aina jokin sinnittelee ihan vain saaden hämmennystä aikaiseksi.