Hurjaa vauhtia

Tammikuun aikana on saatu nauttia kunnon talvesta, sen tuulista ja tuiskuista. Välillä on lykitty lunta ja sen perään nakattu hiekkaa turvaamaan kulkua. Paleltu kovissa pakkasissa ja ilolla kiedottu villaa ylle. Viime vuonna neulomani paidat 1, 2 ja 3 on kyllä kerrospukeutumisen aatelia. Itse en ole paljon toppatakkia vetänyt päälleni, kun puen tämän paidan lämpökerraston päälle ja vielä anorakin. Viime kesänä ajelimme Kajaanissa ja pongasin myymälän, jossa pääsin sovittamaan itselleni ihanimman kevyen takin ikinä. Vihreys oli silloinkin omin väri, vaikka vaaleanpunainen houkutti.

Kodin sisustaminen on alkuvuodesta jäänyt ihan pysähdyksiin. Kuvan lasiomenat, Iittalan tuotantoa, sain lahjaksi ja ne ovat saaneet jäädä paikoilleen. Samoin valosarjat ilahduttavat päivän pimeinä hetkinä. Osan jätän paikoilleen syystä, että ne on kinkkisiä asentaa. Johto vain pois seinästä ja se on siinä pimeänä seuraavaan hetkeen. Minusta pimeys on ahdistavaa, kun voi ilakoida valossa ja herätä aamuisin valonkajoon, eikä niin, että lyö varpaansa heti ensimmäiseen ovenkarmiin, kun ei näe mitään.

Viikonloppuisin olen työskennellyt lasin parissa. Kun en pääse vielä opettamaan, olen tehnyt muutaman lasityön, jotka olen laittanut myyntiin. Olen ostanut lisää materiaalia, kun on kohdalle osunut ja järjestellyt työpistettäni uuteen kuosiin. Etsin aina inspiroivia malleja kurssilaisia varten ja osa näistä päätyy välillä taitavien käsien kautta valmiiksi asti. Yritän pitää itseni "työmoodissa" tälläkin saralla, vaikka aika on epävarmaa, koska pääsemme taas aloittamaan. 

Kun iltatyö antaa odottaa itseään, olen tehnyt päivätyössä pitkää päivää. Tuntuu välillä kintereissä ja vaatii paljon lepoa. Työsarkani on lähes aina ollut raskas työ ja kahta päällekkäin. Joutuu aika paljon luovimaan, että voi luvata olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Välillä mennään nilkka lukossa kohti oikeaa ovea!

Tämä talvi on taas ottanut niveliin, eikä se paljon helpota ennen ilmojen lämpiämistä. Kun sattuu hitokseen paljon, pyrin siltikin positiivisuuteen ja luotan kylmägeeliin 😅

Luminen sohva

Sistustukärpänen puraisi ja olen etsinyt kuumeisesti uutta sohvaa. Etsinnässä ei todellakaan ole mikään divaani, löhösohva tai muhku, vaan ihan vuodesohva. Se ei ole harmaa, musta, eikä valkoinen. Eikä kaurapuuro! Olen selannut nettikaupat, on käyty istumassa parin liikkeen vaihtoehdot. Kun löydän ihanan värin, sohva on sohva. Istuinmukavuus on vaatimus, josta en tingi. Jatkan selaamista. 

Laitoin jo tilaukseen ensimmäiset kesäkukat, daaliat tai joriinit. Niiden tuloa saan odottaa vielä monta viikkoa ja suunnitella tulevaa kesää. Niin paljon jäi pintoja odottamaan viimeistelyä, että on kiva päästä jatkamaan heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Tänä vuonna Avoimet puutarhat -päivä on 7.8.

Työnantajalta on tullut jo kysely, koska pidämme talviloman. No pidetään! Sitä on jo suunniteltu porukalla ja eihän siihen nyt ole pitkältikään, kun taas mennään. No, mitä kautta rouva haluaa, että mennään? Lankakaupan kautta 😉

Vaikka lankakerät on pomppineet ostoskoriin, en vain ole kaikista edellä mainituista syistä saanut mitään valmiiksi. Välillä en jaksa iltaisin neuloa yhtään silmukkaa. 

Tänään on siivouspäivä. Jos saisin taas muutaman nippelin omaan lootaansa, arjen järjestykseen, niin ehdin fiilistelemään työhuoneelle. Sinne jäi muutama työ juottamista vaille valmiiksi viime viikonlopulta. 

Herään viikonloppuisin älyttömän aikaisin, viiden-kuuden aikoihin. Nautin hitaista ja hiljaisista aamuista, kun toinen jää nukkumaan.

Hyvää viikonloppua teille kaikille,