Höttöä

 Tänä talvena on iloittu uuden traktorin palveluksista. Ei ole tarvinnut jännittää lähteekö se käyntiin, vai jääkö se talliin juntturaan. Kone on saanut käskyä monena päivänä ja yhtenä aamuna oli miähen pakko lähteä lumitöihin ennen duuniin lähtöä.

Lunta on satanut siellä ja täällä, mutta mikään hiutale ei ole haitannut, kun sen ei anna haitata. Aina voi lähteä etelään, jos oikein panta kiristää. 

Tein viikolla kahtena iltana pitkän työpäivän, kun kurssit osui peräkkäisille päiville. Ilmoitimme myöhään illalla esimiehelle, että saattaa olla pieni mahdollisuus myöhästymiseen. 

Lunta satoi melkoisella buustilla ja tuuli kasasi kuivan lumen tien tukoksi. Onnistuimme pääsemään kotiin, mutta tiedostimme ne tien ongelmakohdat, josta ei aamulla päästä läpi. Ensimmäinen paha paikka on miähen konehallin kohta. Seuraava notkelma on muutaman sadan metrin päässä jne. 

Miäs mättäsi puuron perille, puki työvaatteet ylleen ja lähti lumitöihin. Hän ajoi tämän yleisen tien päästä päähän, että sai yhden ajokaistan auki. Siisti pihaa sen verran, että pääsimme autolla pihaan ja ulko-ovelle. Vasta viikolla kuulin töissä, että urakan saaneen kuskin kone oli mennyt rikki, eikä teitä oltu voitu ajaa neljään päivään. No sen kyllä huomasi. Vastaantulevan auton joutui väistämään umpihankeen.

Hankikävelyssä on puolensa!

Onneksi on joustava työaika, jonka puitteissa kuitenkin ehdimme tontille himpan yli kuuden.

Kun kahtena iltana olin opettamassa, kolmantena jäin tekemään päivätöihin pidemmän päivän. Saimme kirittyä työt takaisin aikatauluun työparini kanssa. Neljäntenä päivänä olimme muuten vaan myöhään kotona, kun piti hoitaa asioita kaupungissa ja samalla kävin opiston uunilla vaihtamassa satsin kurssilaisten töitä. Jossain vaiheessa sitä aina huomaa ääneen miettiä, että miksiköhän minä olen niin pirun väsynyt jatkuvasti 😅