Maalaamieni palojen lasi on sulatuslasia, joten yksi uunitus. Sen jälkeen tein sovitushionnan, folioin, tein tuennat tinatessa ja lopuksi vahasin työn. Ketjunpäät upottelin sulaan tinaan, että pysyy hyvin paikoillaan.
Pirtillä viimeistelin vitjan, johon kiinnitin ystävälläni teettämät tehotyttöjen syntymäaikalaatat. Koko työn idea oli saada tytöt yhteiseen kyytiin. Laattojen mukana oli lenkit, joita vähän vääntelin auki ja suljin tiukasti takaisin. Siinä on ja pysyy!
Pari päivää katselin, se leijuu! Mihis minä nyt tämän laittaisin, kun ei se ole silmääni miellyttävä? Se jää niin tyhjäksi, vaikka väri on just eikä melkein tapetin kanssa. Melkoinen sattuma!
Hevoselle heiniä, sitä se vaati. Kuka istuu vessanovi auki, kun on pytyllä?
✋
Minä, kun olen yksin kotona ja taashan minä olen, kun en pystynyt töissäkään mitään tekemään, niin notkun kotona ja kulutan aikaa parantuakseni. No, takaisin tähän. Vessaa vastapäisen huoneen ikkunassa oli eucalyptyskranssi, jota silmäilin. Nyt tästä tuli palkintohevosen. Hepo sai krassin ja työ sai jäädä paikalleen.
Tällainen pieni rautalankaenkeli on nuorimman kouluaskartelu ja se on ollut aina jossain amppelissa tai tässä kranssissa kiinni. Tai hiuksissa, kun oot alta kävellyt. Krassin olen tehnyt muutama vuosi sitten.
5 kommenttia:
Niin hieno kaikkine pienine yksityiskohtineen. Rakkaudella valmistettu :)
Voi että miten ihqu hevonen. Sopii niin hienosti nuo tyttöjen syntymälaatat. Minulla pitäisi olla valtava hevonen,että sopisi 14 laattaa:):) Joka tapauksessa tuo sun tekemäsi heppa ja koko juttu on aivan huippu.
Kaunis kiitos ❤
Tähän kyytiin mahtuu uusia laattoja vaikka kuinka monta tarpeen mukaan.
Kyllä on hieno.
Kiitos ❤
Lähetä kommentti