Ensin oli ajatus, että käyttäisin kaappia omien työmateriaalieni säilyttämiseen, mutta kaapin uumeniin uppoaa kaikki, enkä näin ollen halua sellaista rohmua pitää, mistä en saa kätevästi ilman jakkaraa. Siksi kaappi sai lähtöpassin. Kahden sitä emme olisi saanut miähen kanssa liikkumaan, joten pyysin pojat avuksemme. Sovittiin huomenna, mutta he tulivat heti samana päivänä.
Muut hommat seis ja tyhjentämään kaapeista loputkin pois. Ja sitä loppua ei meinannut tulla millään. Kolme suurta lattiasta kattoon ulottuvaa kaappia täynnä muistoja. Olen nyt päättänyt, että tunteiluun ei ole tarvetta, kukaan ei ole halunnut mitään ja minä olen lakannut siivoamasta vuodesta toiseen itselleni työtilaa.
Olemme käyneet jo kahdesti kierrätyskeskuksen ovella tyhjäämässä kuormaa ja vielä täytyy käydä. Jos ne astiat olisi Arabiaa, Finelliä, Marimekkoa, Sarvista tai jotain niin uniikkia, en miettisi yhtään, vaan loisin tilan jossa olla. Laitoin yhden 12-hengen ruoka-astiaston myyntiin, meni jo ja kaappi laitetaan myyntiin, kun keritään. Edelliset kaapit myin hetkessä.
Lomaa odotettiin ja tuntui, että en pääse sellaiseen lomatunnelmaan, että nauttisin. Aikaiset aamut on nyt herätty, nautitaan virkeistä aamuista ja siitä, ettei täydy lähteä liikenteeseen.
Ei mietitä mitä otetaan evääksi ja päästäänkö lähtemään ajoissa kotiin. Eletään kiireettömällä aikataululla ja venytään, kun venyttää.
Tuija-aidan edusta on n. 17 m + päädyt, eli lähemmäs 20 m siistiä pintaa. Viime syksynä tuijien väliin istutetiin lumipallopensaat ja kuunliljat, kun kaivuri kävi vetäsemässä meille nurmet pois. Kukkupäille kasattu multa oli alkanut lossaamaan kaivettua reunaa, eli otimme tämän työn seuraavaksi. 
Suora linja, kunnollinen vahva alukate ja hiekkapatja. Kannoin kiviä ja asettelin ne ladontajärjestykseen, miäs napotteli paikoilleen.
Soon kellarilta pihaan päin
ja tässä sama kohta valmiilla pinnalla. Koska kiviä on vain määräseltään, viittä eri mallia, loppui osa kesken ja niiden tilalle kannoin aina uuden kuvion toisesta kivikasasta. Sitä ei kohta edes huomaa, missä kuvio tai kiven väri muuttuu, kun kuunliljat pääsee kunnolliseen kasvuun.
Seuraava kiveys on vain muutaman askeleen päässä ja siihen palaamme myöhemmin.
Kun sääkartta näytti jatkuvaa vesisadetta ja kalenteri miähen synttäreitä, oli hyvä ottaa väliin yksi huiliipäivä. Tein kukkakimpun pihan kukista ja nostin sen maha-altaaseen terassin reunaan.
Iltataivas näytti upealta, oli lähdettävä hiippailemaan pihalle. Luhdin päällä oli selkeä sydän.
Nyt on lähinnä menty ja tehty sään mukaan. Täsmäsää lupasi alkuviikon aurinkoa ja sitähän nautimme aloittamalla tiensyrjän nurmen reunakiveytyksen. Vuosien aikana olemme käyneet hakemassa milloin mistäkin pihakiviä. Välillä on saanut hakea ilman tai suklaalevyä vaihtamalla tehty kuormaa. Muutama kymppi suuremmista kuormista, vanha päivitys tuossa alemassa (kaivuri). Tässä kohteessa käytettiin ainoastaan kierrätettyä.
Aika ajoin oli niin hitokseen kuuma, kun mistään ei saa varjostusta. Kevyt tuulenvire ei riittänyt pitämään paarmojakaan poissa. Tuntui, että ahdasta on!
Ihailin siistiä pintaa ja poukkoilin omissa töissäni vähän väliä poissa toisen jaloista.
Valmiin pinnan jälkeen istuttelin kasvuston väleihin syysasteria, ettei kasvusto jää avoimeksi rikoille.
Ensimmäisenä päivänä kaikkine alkuvalmisteluineen pääsimme jo yli puolen väliin. Pitkä päivä ja ryytynyt olo. Hyvällä tavalla itseään ja rajojaan koetellen on tyytyväinen.
Harjasimme hiekan kivien väliin ja nyt sateen jälkeen käymme lisäämässä puuttuvista kohdista.
Kahden päivän ahkeroinnin jälkeen loput kivet, kottarit, työkalut ja jäljet on siistitty. Sisääntulon puoleiseen ojanreunaan tehtiin hiekkapatja, josta vesi valuu tyylikkäästi pois.
Poimulehden kukinto, pioni, päikky ja muratti
Syntymäpäivää vietettiin kahdestaan käymällä syömässä ja elokuvissa.
3 kommenttia:
Ihanaa, rentouttavaa kesälomaa!
Eläköön kierrätys! Sinne vaan kaikki ylimääräinen. En tiennyt mikä on kottari.
Kaunis tuo pyöreä systeemi, jossa on kukkia.
Kottari - kottikärry
Lähetä kommentti