Entisenä palokuntalaisena en mennyt paniikkiin, vaan hain jauhesammuttimen ja tusautin sen kohti valkeaa. Nuorin kysyi pirtillä, että mitä siellä oikein tapahtuu. Eeei mitään. Enää.
Siihen loppui sen nuotiopaikan olemassaolo ja hommasimme kaasugrillin. Onneksi nykyään on niin helppo viedä pahviroskat lajittelupisteeseen.
Sen jälkeen puutarhalla on tapahtunut jotain muuta, kuten kukkamaan muokkaus nykyiseen muotoonsa. Alkukesästä on myllätty taas lisää ja poistettu laattoja. Niiden tilalle on siirretty hyvää multaa ja jossain vaiheessa siihen siirretään parit pionit pois puskista.
Tässä kukkamaassa on kolme suurta tuijaa, jotka peittävät, mutta myös varjostavat kivasti. Niiden alle istutetut pionit ovat nyt saamassa paremman kasvupaikan ihan kukkamaan etureunasta syystä, että minun on jo paha konttailla siistimässä tuijien alustoja, vaikka olen karsinut paljon alaoksia. Samalla kaivamisella tehdään myös muita pieniä kasvisiirtoja toisaalle pihassa. Osa kukkavarsista venyy monstereiksi, vaikka kasvukorkeus on ilmoitettu ihan jotain muuta. Haluan näkymä vesialtaalle pysyvän auki, mutta se vaatii aina välillä karsimista.
Kun yksi lopettaa kukinnan, toinen aloittaa. Siihen on hyvä pyrkiä, että saa iloa kukista koko kesän ajaksi.
Pidän tästä väriparista. Anopin iirikset ja tumma pioni. Pioni on ollut paikallaan kauan, mutta nyt vasta sen kukinta ylitti omat odotukset. Kukkia oli runsaasti. Harmillisesti kumpikaan ei kuki kovin pitkää aikaa. Iiriksiin jää kiva mollukka kukinnan päätteeksi ja ne jätän talvitörröttäjiksi.
Kun puutarhassa kukkii, olen läsnä. Täällä pitää käydä muutenkin säännöllisesti kasvihuoneen vuoksi. Pyörin pitkin pihaa kännykän kanssa ja kuvia tulee napattua satoja.Kun yksi lopettaa kukinnan, toinen aloittaa. Siihen on hyvä pyrkiä, että saa iloa kukista koko kesän ajaksi.
Näitä hetkiä varten kontataan pitkiä pätkiä.
3 kommenttia:
Kaunis piha ja ihania pioneja.
Kiitos sinulle!
Upeaa!
Lähetä kommentti