Kesäkauden päättäjäiset

Viikonlopun rientojen jälkeen olisin tarvinnut edes yhden vapaapäivän! Voi mahdoton, mikä määrä on taas rampattu tapahtumissa. 

Kangasalan Kisaranta on ollut meidän yhteisen matkamme alku. Pian tulee täyteen 38-vuotta, kun olemme sovittaneet askeleemme yhteen. Kisaranta oli todella suosittu tanssipaikka, jonne saapui väkeä monelta eri paikkakunnalta. Ystävättäreni kanssa, ja välillä yksinkin, nostin peukun pystyyn ja liftasimme tanssimaan. Kotimatkalle olin varannut linja-autorahan. Yhtenä iltana, naistenhaulla, minä hain ja siitä asti olemme kulkeneet yhtä. Ihan kaikkia tämä ei ole miellyttänyt, mutta enpä ole tullut tänne miellyttämään, vaan olemaan ja meille se sopii hyvinkin, kun olemme sinut itsemme kanssa. 

Koska rompepäivät ja Kisaranta, olimme liikenteessä. Varikkohallien pihalle oli kerääntynyt paljon myyjiä, olihan hieno ilma tehdä kauppaa. Miäs etsi edelleen osia kevariini ja minä katselin, jos jotain itseäni kiinnostavaa olisi tarjolla. Syksyn RR-päivät ovat enemmänkin koneosien myyjiä, mutta sekaan mahtui myös uutta ja vanhaa tavaraa. Kiertelimme kentällä rauhaisaan tahtiin, välillä eksyimme toisistamme, mutta huppista. Se olikin ihan takanani. 

Kävimme Mobiliassa syömässä jäätelöt ja kävelimme rantaan. Siitä on kauan, kun olemme viimeksi olleet täällä. Tänä syksynä olisi vielä muutaman kerran tanssit, mutta kestääkö toisen jalat? 

Olimme hiukan yllättyneitä, kuinka paikka on päästetty niin puskittumaan. Ulkoisesti rakennus on ennallaan, mutta sisällehän emme päässeet. Kurkimme vain aidan takaa. Samalla piti seurailla vanhojen autojen kiiltäviä pintoja. 

Tampereen seudulla oli muutakin tapahtumaa, kuten Tampere Soi, legendaarisen Hakamettän jäähallin parkkiksella. Siinäkin olisi ollut kiva pysähtyä, mutta olimme menossa elokuviin, joka sivuutti sekin jääkiekkoa. Laitapuolen hyökkääjä on karua kerrontaa siitä, mihin päihteiden käyttö johtaa. 

Edellinen ilta oli meilläkin mennyt myöhäiseksi, kun olin päättänyt, että jotain uutta on lähdettävä katsomaan lähiseudultakin. Meillä ei pärrä ole liiemmin ollut käytössä tänä vuonnakaan, mutta ihan lähialueilla jaksan ja pystyn vielä olemaan kyydissä. 

Nokialla on Tehdassaari, jonka ohitse kuljin työmatkaani 11-vuotta öin ja päivin. Ihmettelin aina mikä se tämä tämmöinen paikka on ja nyt, kun sinne voi jo luvan kanssa mennä iltaa istumaan, oli jo aikakin käydä katsomassa. Kurkkaa linkkien taakse, niin löydät idyllisen ja erilaisen kulttuurikohteen. 

Saari jää gummitehtaan ja paperin väliin. Itse olin renkailla pitkään töissä ja minuahan ei pitänyt mikään kaupungissa työvuoroa kauempaa. Tosi harvakseltaan käyn vieläkään, mutta tällainen hyvä syy lähteä ilman vaateita kannustaa liikkeelle. 

Kuvat kulkevat takaperoisesti, mutta tarkoitus oli illan aikana nähdä valoshow ja senhän me näimme. 

Rakennukset ja kasvusto oli "koristeltu" erilaisin värein. Osa näistä elementeistä on tuttuja talvitapahtumista.

Koska ilta oli lähes helteinen, ainakin auringonlaskuun asti, olimme valinnet paikkamme ulkoa. Pihalla on kivoja pöytäpaikkoja, nurkkauksia, joissa voi rauhassa nauttia ruokansa ja juomansa. 

Live-esiintyjänä oli Ari, "Kankku",  Kankaanpää. Hän on monille tuttu Pate Mustajärven serkku, joka duona kiertää jälleen syksyn aikana. Ihan loppuun asti en jaksanut olla, joten pärränvalo kohti illan pimeyttä ja kotiin.

Tehdasaaressa on historian havinaa, veden solinaa ja 

teatteriesityksiä. Tämäkin täytyy käydä joskus kokemassa, kun matkaan kuluu vain puolisen tuntia.

Silta Koskenmäkeen tai toiseen suuntaan, keskusta.

Idyllistä historiaa. Hyvä, ettei ole purettu.

Koska Nokia, on täällä paljon punatiilisiä rakennuksia.

Ja vettä.

Kun saavut saareen, varo työkoneita. 

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen paikka ja kiva ilta.

Tampereella oli myös käsityömarkkinat Hämeenpuistossa. Tästä on tullut jo tapa, että heti ensimmäisenä päivän olemme käyneet sielläkin. 

Viikonloppu meni kulttuuriin, kesän päättäjäisiin ja upean ilman ihasteluun. Sunnuntaina yöstä alkoi maailmanlopun kaatosade, että olin varma katon romahtavan päällemme. Sademittarissa tuli raja vastaan, ja se on täynnä 40 ml!

Onneksi työpäivä ei ollut ihan päätä rasittava, jaksoin haukotellen suorittaa kaiken. Illan istuinkin koneen ääressä kuunnellen opekokouksen. Viime viikolla olin läsnä yhdessä kokouksessa. Ensi viikolla alkaa jälleen lasikurssit ja täällä jo odotellaan, roudari ja minä.