Lasisydän sain innostuksen silpuista, joita jää aina sulatustöistä. Kevään kurssien jälkeen olin ihan innoissani, että nyt polkaisen oman pajan käyntiin, mutta aina se jää sellaiseksi pienten savujen tuprutteluksi, eikä synny mitään suuren suurta. Tässä on ollut pohjalla sydän, jota aioin käyttää nuorten joululahjoihin, mutta pian jo tajusin, ettei nämä toimisi ajatusta pidemmälle. En kuitenkaan laittanut piirroksia piiloon, vaan keräsin silppuja ja asetuin uunin viereen kippoineni.
Kun olin saanut tarpeeksi kerroksia, palat balanssiin ja kertaalleen sulatetut nugetit, eli puolihelmet, kukkien keskustoihin, laitoin sormet ristiin ja toivoin, että kaikki palat pysyvät paikoillaan. Ja pysyihän ne! Uunissa kaikki on mahdollista ja jos jokin on viimetipan homma, niin se nyt ei ainakaan tule onnistumaan. Jostain syystä työ jäi päivittämättä, vaikka kuvasin se kasvarissa keväällä orvokkien aikaan.Vielä orvokit kukkii, vaikka elokuu on lopussa. Tosin istutin kukat maahan kesällä ja siellä ne vallan villiintyivät kukkimaan.
Kaikkea kivaa olisi mielessä, mutta kulkekoon energiani enemmänkin kurssilaisten ohjaamiseen ja opettamiseen. Jotain pientä voin aina välillä käydä tekemässä oman työpöytäni ääressä.
Kaikkea kivaa olisi mielessä, mutta kulkekoon energiani enemmänkin kurssilaisten ohjaamiseen ja opettamiseen. Jotain pientä voin aina välillä käydä tekemässä oman työpöytäni ääressä.
4 kommenttia:
Tää lasisydänpä vasta ihastuttava onkin! Luinpa tuossa joku aika sitten Kisarannan tanssipaikasta.Siellä en ole koskaan käynyt,Mutta täällä oli vastaava paikka Tiistejoen nuorisoseura ja siellä naistenhaulla mä mennin ja niiasin semmoselle tummalle pojalle Siitä asti on yhdessä kuljettu 50v!!
T: iNTSU .
Kaunis tuo lasisydän! Sormet melkein syyhyää, "osaisimps minäkin".
❤
Onpa kaunis ja herkkä. On hyvä välillä tyhjentää päätä ja kerätä inspiraatiota. :)
Lähetä kommentti