5.kerta

 Pikamarssi jouluun, kirjaimellisesti! Miten tämä kuukausi menikin näin äkkiä? Tammikuu tuntuu nyt jo nälkävuodelta. Minulta jäi paljon tekemättä, suunniteltuja asioita aloittamatta, mutta hirveen hyvin ollaan pärjätty. Sitä luo itselleen turhia taulukoita, pakko tehdä-asioita, joita ilmankin tulee hyvin toimeen. 

Koristelaatikot vietiin takaisin varastoon joulupäivänä, kun en ehtinyt kaikkea laittamaan esille. Joulupäivään meni siivoaminenkin, kun saimme aaton touhut tehtyä. Karsittiin muutama kellastunut, valonpuutteesta kärsinyt viherrys. Imuri, moppi ja matot lattiaan. Ihan vain hetkeksi, että sain kantaa yhden sottaantuneen maton pyykkiin tapanina, kun siinä jo mutakakku teki plänttejään 😂

Nukkekotikalenterin kaikki luukut tyhjeni, mutta en saanut tehtyä vielä ihan kaikkia pikkuesineitä valmiiksi. Olen edelleen kahden kalenterin loukussa. Ostin pienen valkoisen keinun Mademoisen kaveriksi ja järjestelen aina uudestaan ohi kulkiessani pieniä esineitä.

Viriteltiin valot kuusen taakse, pieni ledikynttilä ajastimella. Sitä asetellessani paikoilleen, kaadoin parit tinasotilaat. Kasasin maton. Kaadoin piparkakkutalon, lattialuudan ja taisin sanoa pari painokelvotontakin. 

Meille puuro on joka arkiaamun aloitus. Paitsi, etten halunnut yhtäkään puuroaamiaista enää joulupäivän jälkeen!

Riisipuuro on hyvää ja maukasta, mutta kun miettii miten kaukaa meille riisi tuodaan ja sitä todella kannattaa miettiä, niin mekin sitten siirryimme lähituotteeseen ohraan. 

Ohrapuurosta hautuu hyvä ja suunmukainen tuntuma helposti, kuten riisistä. Meidän suurimot on Leineperin ruukista. 

Tälle joululle ostin matalat valkoiset joulutähdet. Tarpeeksi matalat, että niiden ylitse näkee, mutta niin muhkeat, ettei niistä täydy tehdä mitään palloasetelmia, vaan voin helposti siivota alimmat lehdet ja kastella helposti suoraan ruukkuun, en liinalle. 

Kesälomareissun yksi parhaimmista kirppislöydöistä on tämä sinkkiastia. Se odotti uutta tulemistaan puuastiaksi lieden eteen koko syksyn, että miäs sai nakerrettua astian pohjaan ympyriäisen vanerin. Vanerin ja lattian välissä on vielä huopatassut, ettei lattianpinta naarmuunnu. 

Otimme puulieden jatkuvaan käyttöön syksyn aikana, muutoin se on ollut hyvä lisä sähkökatkojen aikana. 

Toimii se hyvänä laskutasonakin. 

Pullahiiren mielestä joulunakin pitää olla tuoretta tarjottavaa.

Nyt pääsimme aattoiltaan. Tässä kohtaa voisi jokainen aloittaa laulamaan, aattoilta pitkä on, taival valoton...

Kuva otettu Töllinmäen liittymässä

Tänä vuonna teimme viidennen aattoiltakierroksen. Saimme kuulla yksinlaulua, yhteislaulua, vanhempien esittämiä joululauluja ja -pianonsoittoa ja lasten esityksiä. Saimme osallistua monen perheen jouluun illan odotetuimpina vieraina. Kiitos luottamuksesta. 

Jaoimme lahjat. Juttelimme lasten kanssa. Kuuntelimme ja viivyimme. Olimme aattoiltana kotona vasta kymmeneltä monen eri paikkakunnan kautta. 

Joulupäivänä auringonpaisteessa kävimme ottamassa vielä muutaman räpsyn.

Kiitos, ensi jouluun 💖

Mitäs me miehet!

Nuorimmainen, Milja ja vauva

Tapanina saimme lapset perheineen tai ne jotka pääsivät tulemaan. Osa pelasi, osa teki autokauppaa ja osa hyssytteli pientä.

5 viikkoa on vielä niin vähän. Hän on jo niin tomera poika 💓

Oli ihanaa, että väki viipyili pitkään. Höpsöttelin Miljan kanssa, kun mamma lepäsi samaan aikaan vauvan kanssa ja muut katselivat kiakkoa. Milja on hyvin osaava ja huomaavainen. Sain samalla neuloa tilaustyötä, joka olisi kyllä minun mittapuun mukaan pitänyt valmistua jo hyvissä ajoin ennen joulua. 

Leivoin ennen lasten tuloa muffineita, joihin upotin konvehdin. Lopusta taikinasta tein kuivakakun suklaapaloilla.