keskiviikko 15. helmikuuta 2023

Ikurin Virelässä Tampereella on jo monena vuonna järjestetty jääveistospolku, jossa mekin kävimme. Kelit oli olleet ajoittain vetiset, mutta osa töistä oli saatu korjattua niin, että hahmot olivat ihan kelpo kunnossa. Työt ovat taidokkaita, helposti tunnistettavia ja satumaisen kauniita.
Me kävimme kävelemässä tuolla tammikuun lopussa, enkä osaa nyt sanoa, onko nuo vielä katsottavassa kunnossa. Sinä päivänä satoi lunta ihan mahdottomasti, tai oikeastaan se oli kyllä ihan räntää. Polut olivat koskemattomat, olimme hetken ihan kahdestaan. Oli ihanan rauhallista, kukaan ei töninyt. Sain taas kuvata työt monesta eri suunnasta. 
Pimeällä on ihan erilainen tunnelma, kun valojen värit muuttuvat. Jossain kuuluu musiikkia, sataa lunta ja metsä suojaa. 

























Sain kutsun osallistua näyttelyn avajaisiin, jossa näimme taiteen perusopetuksen v.2018 aloittaneiden lopputyönäyttelyn Ylöjärven kirjasto Leijassa.
Kukat, puheet, maljat
Saan kutsun, kun olen opettanut heitäkin vuosien varrella. Voi miten ihania muistoja tulikaan mieleeni heidät nähdessäni. Yhden kurssilaisen lopputyö on valmistunut kuluneen kauden aikana iltakursseillani. 
Näyttelyssä näimme monipuolisen tarjonnan erilaisia kädentaitoja koko neljän vuoden työskentelyn ajalta. 


3 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Hyvä että veistokset ovat säilyneet, vaikka säät vaihtelevat kovasti. Meidän kirjastomme edessä oli jänisjääveistos kiinalaisen jäniksenvuoden alkamisen kunniaksi. Sen alla oli sähköllä toimiva kylmennysalusta. Veistos piti aika pian sitten hajottaa, kun alustaa tarvittiin jonnekin muualle.

Sartsa kirjoitti...

Hieno puistokohde. Lapset varmaan tykkää ja silmäniloa on aikuisillekin. Tuo porukka nuotion ympärillä näyttää aika pelottavalta.

TeSa kirjoitti...

Ihailen tätä aineettomuuden taidetta, joka ilahduttaa aina hetken ja jossain taas putkahtaa uusi näyttely. Taitavaa tekemistä.