Muistojen kirja

Kävin itse kurssilla pitkästä aikaa, kun toukokuussa järjestettiin Muistojen kirjan kirjansidonta Ikaalisissa, Nannan Paperi ja Helmi liikkeessä. Kyseessä oli Eija Toivion suunnittelema ja järjestämä ohjaus, joka oli hänen ohjaustoiminnan yksi näyttö. Ilmeni, että hän käy samaa koulua, kun itse kävin. Valmistuin viisi vuotta sitten. 5 v! Onko tästäkin jo näin kauan?

Muistojen kirja on ihana, kaunis, runsas ja ajaton. Koin suurta oppimisen iloa ja nautintoa päästä taas tekemään jotain itselleni uutta. Olenhan minä joskus tehnyt kirja-askartelua ja pienen nahkakantisen vihon, mutta en kirjansidontaa.

Kurssin hinta sisälsi kaikki materiaalit, mitään ei täytynyt ostaa lisää. Jokainen sai oman valmiin paketin ja sitten pääsimmekin valitsemaan hyllyistä kaksi paperia, joilla päällystimme etu- ja takakannen.

Omassa pussissani oli kahvi- ja kasvivärjättyä, painettuja, vanhoja kaavoja, nuottipaperia ja vaikka mitä. Ihania pitsejä, kankaanpaloja, leikkeitä.

Ohjaajan oma kirja jota selaamalla sai käsityksen mitä olemme tekemässä.

Kurssiaika oli 10-18, hyvällä kahvi-ja ruokatauolla. Niin ja ostosajalla, koska Nanna piti kaupan auki ja pääsimme tekemään ostoksia päivän aikana.

Pääsimme kaikki hyvin alkuun ja saimme valita mahdottomasta värivalikoimasta oman kansivärin reunojen värjäämiseen, sekä silkkinauhat valmiin kirjan sulkemiseen.

Työvaiheet oli selkeät ja jokainen pysyi hyvin mukana jokaisessa vaiheessa. Ohjaus oli selkeää ja tarvittaessa henkilökohtaista. 

Niputimme omat paperiarkit haluamallamme tavalla kuuteen tai seitsemään nippuun. Tein ensinnä seitsemän nippua, mutta jaoin yhden valmiin nipun ja jatkoin kuudella.

Eija Toivio, kurssinohjaaja

Ruokatauon jälkeen tai niillä main, saimme ottaa pitkän pätkän lankaa ja jokainen sai lainaksi käyrän neulan. Vahattu lanka ei luistanut, se kiemurteli, tarttui ja oli vähän hankala. 

Jokainen valmis paperinippu piti rei'ittää itsemitatulla sabluunalla. Tässä minulla oli mukanani appiukon vanha naskali.

 Myös kansiin tehtiin reiät. Vieruskaverillani oli tosi näppärä reikärauta, mutta en löytänyt sitä millään kuvahaullakaan, että olisin voinut jättää muistiin itselleni. Se ei ole mikään lävistin, ei tavallinen rei'itin, vaan juurikin paksuun materiaaliin tarkoitettu, jolla saa tehtyä vain yhden reiän. 

Kirjansidonta on taitolaji 😂 ai, että mun nuttura oli mennä taas juntturaan! Juuri, kun hokasin ensimmäisen sidoksen, olin jo nipun toisessa reunassa ja taas se seuraava tehtiin eri tavalla. 

Sain kuitenkin jokaisen paperinipun ommeltua kiinni ja käytin jokaisessa välissä välipahvia, että jää hyvä väljyys selkäpuolelle, kun koristeet vievät ison tilan koko kirjassa.

Kaikkien käänteiden, solmujen, paperinippujen ja kannen jälkeen olen ihan varma, ettei tämä ole minun lajini, niin sitten pääsen täyttämään sivuja, unohdan tuskan ja ahdistuksen. 

Kirjan kanteen liimataan gessolla maalattu kuumaliimasta tehty medaljonki joka täydentää ihanaa romanttisuutta ja tuo kirjaan lisää ulokkeita ja suloisuutta. 

Valkovuokkojen kukkiessa