Elämästäni tuli suuri seikkailu

Tai niin siinä kirjan kannessa luki. Kirja on painettu vuonna - 44, eli hyvän kellertävän patinan on ehtinyt jo saamaan päällensä.

Minulla ei ole mitään tunnesiteitä lukukirjoja kohtaan. En ole koskaan halunnut yhtäkään kirjahyllyä pirtille. Olikin aikoinaan helppo siirtää kaikki opukset työhuoneeseen ja sieltä laatikoihin loppukesästä. Tuli nimittäin mitta täyteen.

Yksikään kirja ei ollut tarttunut kenenkään käteen vuosiin. Hyllyn peitti pöly ja jokainen tyhjä kolo oli täytetty työhöni liittyvillä tavaroillani.

Tarjosimme miähen kanssa kahteen eri divariin kirjoja, mutta kummassakin oli sama vastaus, ei kiitos.
Nyt kirjat ovat laatikoissa odottamassa menoa. Mihin?
En tiedä.

Muutaman dippasin betoniin, kun tein pienen kirjatornin. Loput ovat odottaneet siirtoa. Kirja-askartelu on ollut opistojen ja askartelupiirien suosiossa, mutta enpä ole lämmennyt niihin. Omatoimisesti aloitin ja tein korttitelineen.

Kuukkeloin kirja-askarteluja ja aloitin sivujen kääntelyn. 361 napakkaa, paksua kellertävää sivua. Pätkä pitsiä, yksi lautasliinarengas, nappeja, kaksi posliiniperhosta ja paljon kuumaliimaa ja helmiä.