lauantai 30. joulukuuta 2023

Kintuksen joulu

 Joulu, juhlista jaloin. Olemme saaneet jälleen viettää joulunajan tapahtumia iloiten ja juhlien. Päiväkodilla käynti on tulossa tavaksi, koska meidät pyydettiin ensi vuonnakin piipahtamaan. Tapahtuma oli niin kiva, että suupielet nyki vielä illallakin. Lasten riemu, esitykset ja kysymykset oli niin sykähdyttävän ihania, että näitä hetkiä jää muistelemaan pitkäksi aikaa. Tapasimme myös pikkuisen Eemeli-tontun, joka ei oikein hyvillään ollut meidät nähtyään. Ujostutti, itketti, ihmetytti. Hoitajan syli oli turvallinen paikka 💗

Me kuljimme vaatepussit mukanamme, saimme pukeutua rauhassa ja eläydyimme rooleihimme siinä pukuhuoneessa. Tänä vuonna emme menneet ensin aamusta töihin, vaan hoidimme tapahtuman kaikessa rauhassa, vaihdoimme vaatteet ja ajoimme töihin melkein kuusi tuntia työajan alkamisesta. Paljon parempi näin, kerrasta oppineena teimme työaikamme keikan jälkeen.
Koti koristautui jouluun kuusin ja kynttilöin. Minun joulutunnelma oli kadoksissa pitkän aikaa johtuen kamalasta työstressistä jota riitti koko vuoden ja korostui entistä enemmän loppuvuoteen. Yöuneni kärsi, kivut lisääntyi ja ärtyisyys oli joka asiaan. 
Kipukynnys on ollut aina hyvä ja kivun lisääntyessä sitä ei enää edes reagoi onko se asteikolla vai joko se pomppasi sieltä pois. Teen päivätyöni molemmat kädet tuettuina, vasen ranne jäykistettynä. Kävin uusimassa vielä yhden reseptin ja ähkäisin kivusta, olkapään kiertäjäkalvon tulehdus tästä nyt vielä puuttui!

Kuusi sai yllensä valkoista ja kirkasta. Kirkkaan valosarjan ja tuikkivat. Tuikkivista sain idean Tallinnan reissulta, kun Noblessner Tallinnassa oli koristeltu monin tuikkivin ja kirkkain valonauhoin. Ai että, oma kuusi tulee ihanasti esiin vaikka siinä ei olisi ainuttakaan koristetta. 
Ostin Rustasta kaksi pyöreää mattoa ajatuksella, että saamme tehtyä lumisen joulukylän ja junaradan kiertämään kuusenjalkaa. Kuitenkin päädyimme siihen, että kuusen alla ei tänä jouluna ole junarataa, ainoastaan pienet talot ja muutama hahmo. Tällaisenakin siitä tuli kaunis ja kiinnostava. Valkopipainen tonttu on syntymäpäivälahjani sisareltani.
Joululeivonta ei kuulu enää jouluvalmisteluihini, mutta joululeivonnaiset kyllä!
Erilaisuus on minusta ihanaa! Tämä sammakko on yksi uusista joulukoristeista Tallinnasta.
Tämä voisi olla esillä ympäri vuoden, sopii hyvin kotimme värimaailmaan.
Joulu-/syntymäpäiväkakku Elovainion leipomo
Leipoo arkeen ja juhlaan maittavat suolaiset ja makeat. 
Keittiön pöytä on kodin sydän. Niin paljon tämän ääressä tapahtuu ja kerääntyy väkeä vuoden aikana. Yritän pitää tyhjänä, laittaa kausikoristeita ja vaihtaa liinaa, mutta monesti se jää yrittämiseksi. Tälle joululle helppo ja nopeasti siirrettävä pieni tarjotin tonttuineen ja ledivaloineen.
Aidot kynttilät otan käyttöön, kun olemme kahden. 
Joulukoristeita laitoin esille hyvin maltillisesti, jonkun pitää laittaa nämäkin takaisin laatikoihin joulun päätteeksi. 
Kun miäs tahtoi kuuseen valkoiset ja kirkkaat koristevärit, niin minä halusin laittaa nämä uudet ikealaiset lasikoristeet väripilkuksi peuransarviin.
Kuvasin neljännen adventin kynttilän hyvissä ajoin, etten joulunhuiskeessa unohda!
Joulusiivousta emme paljon ehtineet miettimään, kun teimme töissä joka päivä pidempää työpäivää. Onneksi saimme perjantain vapaaksi ja pääsimme valmistamaan meidän perinteitä. 
Ruokakaupoissa oli tietysti paljon väkeä, mutta hyvällä mielin sinne sekaan vaan ja kaiken muun ostimme valmiina, paitsi perunalaatikkoa ja vihreää salaattia. Tytär peukutti päätöstämme. 
Ostin muutaman nipun leikkoja ja asettelin ne suureen punaiseen PartyLiten maljaan. Silitin vanhan pitsinauhan ja 
asetin lysteripallot hiiren ja pupun tarjottimille. 
Pieni riski näissä lasipalloissa aina piilee, kun ne on pöydän reunoilla, mutta en kertaakaan huomannut edes läheltä piti-tilannetta.
Pyyhin pölyt Festivoista ja käytin led-kynttilöitä. Kultaiset on ajastimella, House. 

Lysteripallot Shishi

Olen joskus niputtanut nuo kukkavarret yhteen jouluiseen tervehdykseen ulko-ovelle. Nyt lisäsin limet lasipallot, a' la Shishi
Limen raikkaus punaisen ja valkoisen kanssa on kiva yhdistelmä
Ja sitten koittaa se aattoilta. Emme ole enää tehneet mainontaa palvelustamme, se tieto kulkee suusta suuhun. Monena vuonna lähtiessämme lasten luota saamme kutsun seuraavaan jouluun. 
Tänä vuonna saimme ajolistamme täyteen jo joulukuun alkupäivinä, jolloin ilmoitukset lähtivät liikkeelle itsenäisyyspäivänä. Ensimmäiset kyselyt tulevat jo lokakuussa jolloin ruutupaperin rivit alkavat täyttymään.
Ajokierroksemme aikana käymme yleensä viidellä paikkakunnalla. Vain muutama paikka on lähellä toistaan ja sopii perheen aikatauluun. Tuttuja kasvoja, uusia tuttavuuksia ja kauniita koteja. 
Kierrokselle lähtiessämme otettiin muutama kuva automaatilla. Auto, reki!, hollille, lahjasäkkiä vähän tueksi puhelimen alle ja kymmenen sekunnin asettelu, että ehdin paikoilleni. Pukki pönötti ja piti paikkaa. 
Minulla oli tänä vuonna uusi asu, jota en sitten kuitenkaan halunnut koristella millään kiinteillä ompeleilla. 
Nyt tarkenen minäkin ulkona ja se testattiin heti kierroksen alussa, kun teimme ulkokeikan. Olemme hyvin valmistautuneet, muutoksiin sopeutuvia ja annamme vaihtoehdon. 
Illan aikana meille tuli yksi peruutus sairastapauksen vuoksi, jolloin saimme sovittua käyntimme seuraaviin koteihin hiukan aiemmin. Illan kierroksen jälkeen teimme lyhyen videotervehdyksen perheelle, jonka luona emme voineet käydä. 
Tein omaan asuuni pienet hihakoristeet, jotka on helppo ottaa pois pesun ajaksi tai mekon ollessa muussa käytössä. Suunnitelmissa kesäinen Tallinna ja keskiaikapäivät
Minulla oli valmiiksi pohjamaalattuja puupalloja, Prisma, joita maalasin lisää akryylimaaleilla. Lopuksi liimasin korukalotin hiuskoristeeksi molempiin hihakoristeisiin. Kivan idean löysin Pinterestistä.
Päiväkodilla minulla oli sama mekko ilman viittaa. 
Otin käyttöön huivin, jonka olen neulonut 14-vuotta sitten. Jopa olikin etsiminen näiden kaikkien 2 766 postauksen takaa. Onneksi nuo tagit helpottaa etsimistä. En muistanutkaan, että tein tämänkin huivin kaksin kappalein.
Kiinnitin tämän valkoisen huivin reunoihin myös kulkuset silkkirusetein, jotka saan helposti irti. Kotona huomasin, että huiviin oli tullut melkoinen reikä. Täytyy katsoa saako sen korjattua vielä, vain laitanko paikan päälle. 
Aaton ajoissa on ikävintä, kun tehdään pitkää päivää, vessakäynnit. Liekö ikä, vai tarve tankkaukseen, mutta minun on päästävä vessaan. Onneksi on pojan perheen koti reitin varrella, jossa voimme käydä eriössä. Ihan paras naurunhetki, kun ilmoon, että mä halkeen ja ollaa sovitusta tauosta vielä monta tuntia etuajassa. Poika avaa päädyn ulko-oven valmiiksi, me ajetaan hiljaa pihaan. Pyykkirumpu hurisee tyhjyyttään ja minä jätän pytyn vetämättä 😅Ilmoitan, kun poistumme pihasta, käy vetämässä vessa ja saamme paluuviestinä, ei kuulunut mitään. 
Jekku-tontulla on viesti piparista ja mukillisesta maitoa. Joka kerta olemme muistaneet pipertää piparin ja tyhjentää mukin. Me jätämme oman viestimme, nähdään illalla. Ja niin me käymme vielä kierroksemme päätteeksi pojan perheessä. Eemeli oli vieläkin hieman epäileväinen, että kukako, mutta Milja! Hän on todella mukana joulussa ja iloitsee, että ehdimme olla joulupukin apulaisina. 
Saamme käynneistämme kuvia, kiitoksen ja näin meille jää muisto näistäkin lapsosista.
Joulupäivä on rauhallinen, kumpikin puuhailee omiaan ja kerää voimia. Olemme kahden ja vasta illalla myöhään nuorimmainen seuralaisineen saapuu seuraksemme.
On ihanaa, että lapset tulevat ja voimme olla yhdessä, kuten aina ennenkin. 
Tapaninpäivän aamu alkaa joulupuurolla. Sitä saa aina halutessaan ja sillä pärjää pitkälle päivään, kun odotamme muiden saapuvan. Tyttären perhe vetää peräkärryä, viimeinen puukuorma otetaan tänään mukaan. 
Eemeli aloitti syksyllä päikyn ja tulehduskierteen. Tässä on nuorin vähän ryytynyt tämän päivän lääkärikäynnistään ja väliin jääneistä päiväunista, mutta ruuan jälkeen hän oli helppo nukutettava. 
Eemeli ja Santeri
Sami ja Santeri
Niko ja Sonja
Tiia ja Sonja, sekä lapset
Vanessa, Milja, Venla
💗💗💗
Eemelin päikkyjen jälkeen jaettiin lahjat




Tytöt keräsivät omat lahjansa keittiöön




Sain kaikki yhteen kuvaa, pienin häärä hääräsi välillä omiaan.









Tapaninpäivä oli yhdessäoloa, ruokailua, jälkkäriä, kahvitarjoilua, lahjoja, lapsia ja esitys.

















Ensimmäisen kerran tytöt halusivat esiintyä yhdessä. Hieman arastellen, mutta vaari hiukan avusti, kun saimme kuulla joulupuu on rakennettu. 
Venla on ollut ihan pienestä lähtien kova laulamaan, ei arastellut, kun juoksi pitkin kesäisiä niittyjä ja lauloi. Koulussa on laulettu yhdessä kautta aikain, välillä pakotettunakin. Nyt pienen arkailun jälkeen olin todella iloinen, että saimme kuulla kuusilaulun.
Joulumuistamisia
Arki on ollut rauhallinen niin, että saatoin laskea kynttelikön takaisin lattialle ja aidot kynttilät palamaan. Nukuin kunnon päikyt, kun miäs teki autoihin renkaanvaihtoa ja remonttia naapurin kanssa. Sain hiukan huilattua, kun talo oli ihanan hiljainen.
Mieli on levollinen, ruoka on ollut hyvää ja siitä on nyt muokattu monenlaista maittavaa ja täytetty eväsrasioita. Arki jatkuu uudenvuoden jälkeen. 
Terhi

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi että mitä ihanaa ja unohtumatonta Joulun tunnelmaa ja taikaa. Kauniisti olette laittaneet koristeita ja tuo sammakko on suorastaan hellyyttävän ihana. Yhdessäolo ja varsinkin lapset tekevät Joulusta Joulun.
Ihanaa alkavaa vuotta Teille kaikille (enkulinkäsityöt)

TeSa kirjoitti...

Kiitos ❤️❤️

Puikoillanikin kirjoitti...

Hienot on koristeet ja joulupukki/-muoriasut myös. Sammakkokoriste on kiva. Sitähän voi pukea vuodenaikojen mukaan aina erilaiseen asuun.
Hyvää Uutta Vuotta teille.

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos. Hyvää uutta vuotta myös sinulle ❤️

*VEKKI* kirjoitti...

Ihanan jouluisia kuvia. Nyt toivotetaankin jo Hyvää uutta vuotta!

TeSa kirjoitti...

Samoin sinulle ❤️

Repolainen kirjoitti...

Ooooh - nyt toivotan joulupukille muoreineen mitä ansaituinta lomaa ja rentoutumista, vaikka kiitos kuvat ovat varmaan tuoneet jo niin hyvää mieltä ja ansaitusti!! Olette ihan HUIPPUJA!!!

TeSa kirjoitti...

Kiitos Repolainen