tiistai 12. joulukuuta 2023

6. kerta

Viime viikolla vetäisin vielä kerran lasipakin autoon, että pääsimme aloittamaan TPOn poikkitaiteellisen lasi- ja lankakurssin. Enpä ole tullut laskeneeksi monennenko kerran pidän tämän kurssin yhdessä suunnittelijaopeni kanssa, mutta on niitä ollut. Sen kuitenkin panin merkille, että tämä oli kuudes lasikurssi tänä vuonna jonka aloitin. Varsinaisesti aloitamme työskentelyn vasta loppiaisen jälkeen, mutta on hyvä antaa ajatuksien muhia pyhien yli.
Minulla on mukanani melkein aina sama esittelymallisto. Välillä vaihdan sinne uutta ja tuoretta, mutta perusasiat pysyvät mukanani. 
Ullan pitäessä omaa osuuttaan heräsin vasta miettimään, että eihän minulla ole mitään muistilistaa. Ihan olin niin kiinni toisen esitelmässä, että piti vähän herätellä itseään, että kohta on oma vuoroni. 
Pyydettiin ottamaan rennosti kuvaa varten, ja minähän olin. Pyrin olemaan hyvin huomaavainen kaikkia kurssilaisia kohtaan. Opetan, ohjaan, kierrän ja neuvon ihan jokaista. Olen itse ollut kursseilla, jossa ohjaaja kaveeraa, jumiutuu jonkun pöydän ääreen ja kerrasta jää tyhjä käteen.
Tämä kurssi on sekä pituudeltaan, että ajankäytöltään lyhyt. Pitää päästä heti vauhtiin, ottamaan tekniikka haltuun ja ideoita purkamaan. Sitä varten minä olen. Työ on ajoittain melko haastavaa, mutta se on myös hyvin antoisaa. 
Tätä minä tekisin, ohjaisin, jos se olisi mahdollista. 
Tätäkin minä voisin tehdä, valmistaa itse lasituotteita ja -esineitä. Tämä perhonen ei varsinaisesti ole minun työni, mutta sain sen korjattavakseni.

Tällaisessa työssä siiven irtoaminen ei ole yllätys. Tunnistin heti korjauksen kohteen ja lupasin ottaa työn heti käsittelyyn, kun minulla oli siihen aikaa. Olimme vielä eilisen vapaalla ja kävin vähän tekemässä taikojani työhuoneessa.
Lämmitin työtä hiustenkuivaajalla, että saatoin koskea kuumalla kolvilla irronneeseen folioon. Putsailin pinnat, folioin uudestaan ja tinasin.
Tinaukseen upotin tukilankoja, että työ pysyy pitkään käytössä. Tällä työllä on tunnearvoa omistajalleen. 
Korjasin vain sen verran, kun oli tarvis, enkä koskenut ehjiin pintoihin. Pesin ja vahasin työn molemmin puolin. Odotan perhosen lennähtävän huomenna takaisin omistajalleen. 
TERHI

2 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Lasityöt ovat sitten kauniita. Hienoa, että pääset jakamaan osaamistasi muille kiinnostuneille.
Itsekin opettajan hommia tehneenä tunnistan ilmiön, että jotkut oppilaat ikään kuin ottavat enemmän tilaa ja siten keräävät enemmän huomiota. Silloin pitää muistaa - aivan niin kuin kirjoitit - huomata myös ne hiljaisemmat, jotka eivät niin huomiota hae.

TeSa kirjoitti...

Lapsesta asti olen halunnut opettaa, nyt voin tehdä tätäkin oman työni ohessa ja nautin siitä.
Kiitos sinulle.